Kehitys, toinen kappale, Peto
Balamb gardenissa oli päivä muiden päivien joukossa. Squall oli SeeD:in johtaja ja opettaja. Rinoa hoiti Training Centerin kasveja ja piti elukoista lukua. Selphie suunnitteli Quadiin juhlia. Irvinillä oli käytössä nyt SeeD:in palkka ja hän modifoi kaikenlaisia aseita. Quistis jatkoi yhä opettajana. Ja Zell...Zell viihtyi 12 vuotiaiden kanssa ja suunitteli käytännön piloja niiden kanssa. Hän oli kuitenkin nyt arestissa sen takia että oli mennyt sähikäisten kera training centeriin ja pelästyttänyt yhden Hexadragonin, joka murtautui ulos ja sen seurauksena koko Balamb Garden oli pakko evakuoita keskellä yötä ennen kuin tajuttiin että koko rakennuksessa mellastaa vaivainen 20-tasolla oleva Hexadragon. Eli kaikki oli niin kuin pitikin. Kunnes eräänä päivänä rehtori Cid, kutsui heidät kaikki ylös toimistoonsa. Kun he kaikki olivat siellä, niin Cidin vieressä istuva likaisessa valkoisessa takissa oleva mies kertoi heille tarinansa. Hän kertoi kaiken projektistaan, sen tulemuksista ja katastrofista. Kun hän oli lopettanut Squall kysyi:
"Eli te olette nyt aiheuttaneet maailmanlopun ja odotatte meiltä apua?" Lee katsoi häntä epätoivoissaan ja sanoi:
"Aiotteko antaa kokonaisen armeijan superhirviöitä mellastaa maailmalla?" Siihen Squall sanoi:
"Ei, mutta voisitte edes kertoa kuka hitto aloitti tämän." Lee huokasi ja totesi:
"Saimme käskyt Velhotar Adelilta 45 vuotta sitten...edeltäjäni oli jo päässyt pitkälle kun minä otin johdon."
"45 vuotta!" Zell sanoi uskomatta korviaan. "45 VUOTTA?! Adel kukistettiin jo kauan kauan sitten ja te olette jatkanneet tätä maailmanloppu-hanketta NELJÄKYMMENTÄVIISI VUOTTA!!??"
"Ymmärrän kyllä, mutta me olimme niin pitkällä..."
"PITKÄLLÄ TAI EI, MINÄ..." Squall nosti käden:
"Zell, rauhoitu. Tohtori, me kyllä autamme. Kertokaa missä oletatte olentojen olevan, erityisesti PSI-Weaponin." Lee näytti onnettomalta:
"En tiedä...ne pakenivat varmaan ja ovat missä tahansa muualla kuin siellä...mutta varoitan teitä. Jos aiotte palata sinne, niin se mikä siihen törmäsi, se voi olla yhä siellä...uskoisin että se on jonkinlainen meressä elävä Weapon..."
"Meressä elävä Weapon...no sehän vielä puuttuukin siitä että asia olisi täydellinen! Miksei me olla kuultu mistään sellaisesta elukasta aikaisemmin!? Onko sekin joku teidän pikku projekti?!" Seuraavaksi varmaankin jalostatte Malborot yhtä herkästi sikiäviksi kuin voikukat! Voi kirottu teidän kanssanne!" Zell vaikutti aika epätoivoiselta. Squall alkoi taas puhua rauhallisella äänisävyllään:
"Ymmärrämme tilanteen vakavuuden, otan mukaan Irvinen ja...äs! Te kaikki ängette kuitenkin mukaan! Me mennään kaikki kuusi tarkistamaan DSRL:n tilanteen ja ehkä löydämme johtolankoja. Valmistakaa Ragnarok huomenaamuksi." Cid nyökkäsi:
"Tämä palaveri on siis ohi, hyvä on. Poistukaa ja jättäkää minut kahden tohtori Leen kanssa." Kaikki lähtivät ja ainoastaan viivytteli Zell luoden Leehen yhden vihaisen katseen ja ehtien kuulla Cidin sanat:
"Tohtori Lee, olen erittäin kiinn..." sitten ovet paukahtivat kiinni. Squall alkoi mennä kohti omaa huonettaan, hän näytti tyyneeltä, mutta oli oikeasti raivoissaan...ja epätoivoissaan. Hän kuuli takaansa korkokenkien askeleet ja sanoi:
"Niin." Rinoa käveli hänen viereensä surullinen ilme kasvoillaan ja kysyi:
"Tästähän tulee vaikeampaa kuin Ultimeciasta vai mitä? Kaikista näistä elukoista...varsinkin siitä PSI-Weaponista...olenko oikeassa?" Squall seisahtui ja kääntyi Rinoaan päin:
"En halua valehdella sinulle, joten kerron totuuden. Ultimecia oli vain velhotar. Mahtava, mutta kuitenkin velhotar. Tässä meillä taas vastanamme olentojen armeija, jotka pystyvät tappamaan ajatuksen voimalla. Itse luulen että jos ne kehittyvät tarpeeksi, niin niiden voimat vastaavat jumalaa."
"Kuinka pienet mahdollisuudet meillä sitten on?"
"Kuinka pienet mahdollisuudet meillä oli Ultimeciaa vastaan? Ota ne ja satakertaista ne, niin osut aika lähelle."
"Voi Squall...tämähän on aivan kauheaa!"
"Niin on...todennäköisesti me kuollaan. Mutta toisaalta, jumalat ovat olleet puolellamme jo kerran, niin miksei toistakaan kertaa?"
"Kyllä, mutta en kestäisi menettää sinua...en vain kestäisi."
He suutelivat.
Irvine, Selphie ja Quistis eivät olleet sanoneet mitään keskustelunsa aikana. Hei eivät olisi pystyneetkään, vaikka olisivat halunneetkin, sokki oli valtava. He eivät uskoneet että asiat voivat muuttua niin radikaalisesti. Nyt he kuitenkin pitivät oman palaverinsa. Selphie kysyi heiltä:
"No mitä tuostakin nyt ajatella...?"
"Maailmanloppu." Irvine sanoi.
"Kai me pystytään jotenkin estämään se?" Quistis kysyi vuorostaan.
"Enpä tiedä...ja jos emme...onko sillä väliä?" Irvine totesi ja porkasi ja kokosi pientä käsiasetta katsoen vain maahan. Quistis vilkaisi nopeasti Selphieen ja tämä kohotti kulmakarvojaan.
"Suokaa anteeksi." Irvine sanoi, "Minun on mentävä, käyn tarkistamassa Ragnarokin moottorit." Kun Irvine oli lähtenyt, niin Quistis kysyi Selphieltä:
"Kuinka pitkään hän on ollut tuollainen? Minusta tuntuu että aivan liian pitkään." Johon Selphie vastasi:
"En oikein tiedä, eräänä aamuna hän oli sellainen ja siitä sitä on jatkunut."
"Tämähän alkaa olla jo vakavaa."
"Niin alkaa, mutta tämä on sellainen asia josta luulen että hänen on selviydyttävä itse." Sitten hekin lähtivät.
Nyt kello näytti oli jo lähes puoliyötä. Squall valvoi sängyssään ja pohti olevia. Heillä oli ilmeisesti yksi kaikkien aikojen vaikeimpia tehtäviä edessä. Ja kun Squall katsoi Rinoaa joka nukkui hänen vieressään, hän ajatteli että hänen elämänsä on ollut varsin onnelista...ja kenties se voisi jatkuakin onnellisena. Hän nukahti. Vaivaisen kahden huoneen päässä Irvine nukkui levotonta untaan. Hän näki sitä samaa kamalaa unta joka oli vaivannut häntä joka yö nyt jo kahden viikon ajan. Hänen unessaan hän ja Selphie elivät onnellisena jossain maalaistalossa Balambin syrjäseudulla. Heidän elämänsä oli idyllistä ja pian talossa olisi lapsia... Ja sitten se tapahtui. Korkealla taivaalla liiteli haukka. Se oli varmaan viidensadan metrin korkeudella. Mutta sitten jostakin lähti nuoli. Aineeton ja musta, mutta kuitenkin kiinteä nuoli...ihan kuin kiinteä savu. Se osui haukkaan, joka alkoi pudota ja sen haavasta tuli miljardeja litroja verta...maailman verta. Se muistutti komeetta taivaalla pyrstöineen. Sitten veri osui vuoriin. Se alkoi valuta alas ja siellä missä oli ollut vuoren huiput ei ollut mitään...pelkkä aukko todellisuudessa. Maailma huusi samalla kuin se huuhtoutui pois todellisuudesta ja joka kerran kun Irvine näki sen unen, se ääni vei hänet askeleen verran lähemmäs mielen reunaa, askelen verran lähemmäs kuilua nimellä hulluus. Ja sitten kaikki oli poissa. Maailma oli poissa. Pelastus oli poissa. Jopa itse kadotuskin, se miten me sen tunnemme, sekin oli poissa. Jäljellä oli vain hän. Hän ja outo punertavainen valo jossain hyvin kaukana. Tässä kohtaa hän menetti tajuntansa ja nukkui koko yön ilman unia aamun asti. Selphie kuunteli Irvinen valituksia ja tiesi, syvällä sisällä tiesi että tämä oli koettelemus josta Irvinen on pakko selviytyä itse.
Seuraava päivä, 6.15 AM
Aurinko alkoi nousta ja koko Balamb oli peittynyt tiheään, 1½ metrin paksuiseen sumuun. Kun aurinko osui sumuun se alkoi sädehtiä kultaisesti, ilmiö tunnettiin "sielujen siltana", pääasiassa kauneutensa ja muinaisten tarinoiden vuoksi. Ragnarok oli valmis lähtöön ja lähes kaikki olivat paiklla. Kaikki paitsi Irvine.
"No missäs meidän pyssysankarimme sitten on?" Rinoa ivasi. Quistis päästi huokauksen ja sanoi:
"Minä käyn hakemassa..." Hän kulki Irvinen huoneelle, mistä kuului äänekästä kuorsausta. Quistis astui sisään ja ymmärsi heti ettei Irvinea herätetä noin vaan. Hän avasi ikkunan, otti Irvinen haulikon tähtäsi ja jyräytti. Ääni oli kuin karjaisu tuonpuoleisesta. Se oli muutenkin ulkona kova, mutta sisätiloissa se oli kuurouttava. Quistiksen korvat alkoivat soida, mutta ainakin Irvine heräsi.
"Jestas! Sähän olisit voinut tappaa jonkun!" Irvine sanoi kun oli toipunut ensisäikähdyksestä.
"Ainakin sain mitä tarvitsin. Mennään muut odottavat." Quistis sanoi ja poistui huoneesta.
"Mitä...? Kellohan on vasta...oi jösses...tästä tulee pitkä päivä." Irvine sanoi itselleen.
"Mikä hitto tuo oli?" Zell kysyi Quistikselta kun tämä oli saapunut.
"Herätin vain Irvinen. Hän tulee ihan kohta." Kun Irvine oli sitten tullut he lähtivät matkaan. Ollessaan läpäissyt puolet matkasta Rinoa kysyi Squallilta:
"Mitä odotat meidän löytävän?"
"Tuhoa...paljon tuhoa." Squall sanoi mietteliäästi.
DSRL, keskipäivä
Kun he saapuivat perille he näkivät jotakin jota eivät olisi uskoneet näkevänsä. DSRL oli itse asiassa valtavan tornin muotoinen alus, jonka voi ankkuroida pohjaan. Se torni oli murtunut ja yksi puolikas ui pinnalla ja toinen oli ankkuroituna pohjaan. Squall asetti pienoissukellus veneen valmiiksi kun Rinoa tuli:
"Aiotko mennä katsomaan mitä pohjassa on?" hän kysyi
"Pakkohan minun." Squall vastasi.
"Ota sitten minut mukaan." Squall kääntyi Rinoaan päin ja sanoi:
"Sinähän tiedät etten voi. Kuka tietää millaisia kauheuksia siellä merenpohjassa odottaa...otan mukaan vain Zellin ja Quistiksen, heillä kun on eniten tasitelukokemusta."
"Sinä olet sitten toivoton."
"Niin olen."
Sen jälkeen he laskeutuivat veteen. Aluksi valonheittimet eivät havainneet mitään. Sitten Quistis huomasi jotain.
"Tuollapäin." Hän sanoi ja osoitti vasemmalle. Siellä kellui kuolleina satoja hirviöitä, ne olivat heikkoja ja niiden psyykkiset kyvyt eivät olleet niitä pelastaneet. Kuitenkin, vapaana oli vähintään 150 hirviötä, jotka olivat kylliksi voimakkaita pitääkseen veden loitolla itsestään ja nostakseen itsensä pois. PSI-Weapon tietysti niiden mukana. He menivät yhdestä aukosta sisään ja seinällä erottuivat kirjaimet "sektori 4".
"No niin." Squall sanoi. "Totuuden hetki." He uskoivat auka naivistisesti että häkit olivat kunnossa, jopa sen jälkeen kun näkivät kuolleet hirviöt ja tri. Lee oli kertonut että superlasin kemiallinen rakenne ei kestänyt suolaista vettä. Ja siellä se sitten oli. Valtava häkki, tai oikeastaan huone, sillä lasi oli sulannut pois. Ylhäällä he näkivät valtavan reiän, joka oli PSI-Weaponin aikaansaama. Kun sähkömagneettiset kentät lamaantuivat se yksin kertaisesti sinkosi katon pois ajatuksellaan.
"No se siitä sitten!" Zell sanoi. Yhtäkkiä tutka alkoi piipittää. Sinne ilmestyi merkki, jonka saattaisi tulkita valaaksi, ellei sillä olisi pituutta ollut ainakin 120 metriä.
"Mikä hitto tuo on?!" Zell huudahti.
"Toivottavasti emme saakaan tietää!" Quistis sanoi ja käynnisti moottorit. He alkoivat nousta pintaan.
Irvine istui rauhallisesti uloskäynnin vieressä ja katseli alas mereen. Hän oli ihan vaipunut ajatuksiinsa unesta, mutta Selphie herätti hänet unelmoimisesta.
"He tulevat pintaan!" hän huudahti.
"Ja sitten jokin on heidän mukanaan!" Irvine valpastui ja katseli tarkasti alas. Sukellusvene saapui pinnalle kahden kilometrin päässä ja käynnisti suihkumoottorinsa ja tuli ragnarokia kohti. Heti sen perässä tuli jokin, joka oli epäilemättä DSRL:n tuhonnut mystinen Sea Weapon. Weaponeiden ruumiinrakenne muistuttaa yleensä kentaureja. Tämäpä oli elännyt pienen ikuisuuden vedessä ja muuttunut joksikin muuksi. Sen keskiruumis muodosti entisen hännän kanssa valtavan kalapyrstön. Sen neljä jalkaa olivat muuttuneet pääeviksi. Sen ruumiin sivuilla kulki satoja vähemmän tärkeitä eviä. "Ihmisruumis" taas oli suunilleen samanlainen, paitsi että "kädet" olivat pidentyneet ja niissä oli valtavat raatelukynnet, silmät olivat muuttuneet suuriksi, pienen valon ansiosta ja kita hampaineen muistutti syvänmerenkalaa. Sen selässä kulki kilpijono jossa kasvoi piikkejä ja sen selkäpuoli oli tummanvihreä ja vatsapuoli vaaleanvihreä sävyltään. Täydellinen sopeutuminen ympäristöön.
Se päästi karjaisun joka oli kuurouttava kahden kilometrinkin päähän ja Irvine ajatteli miltäköhän se mahtaa tuntua sukellustiimistä. He nousivat kymmeneen metriin, kylliksi korkealle pakoa varten, tarpeeksi matalalle jotta sukellusvene voisi vielä vauhdissaan hypätä lastiruumaan. Rinoa oli aika epätoivoinen ja kysyi Irvineltä eikö tämä voisi tehdä jotain.
"Saatan voidakin." Irvine sanoi ja nousi. Hän veti jostakin pressun pois ja sen alla oli iso 3-metrinen Gatling Gun, varustettu 60 000:lla 70 kaliiperisella räjähtävällä luodilla.
"Tämä kyllä hidastaa otusta jonkin verran." Hän tähtäsi ja alkoi tykittää. Hän osui lähes joka laukauksella ja vaikka hän ei sinänsä tuottanut vahinkoa, toivottu tulos oli. Sea Weapon ei ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa ja pysähtyi. Ennen kuin se paikansi luotisateen lähteen sukellusvene oli tarpeeksi lähellä jotta pako olisi turvattu. Kun se ymmärsi mistä tulitus tuli se karjaisi taas ja lähti kohti Ragnarokia. Sukellusvene oli juuri hypännyt sisään ja he alkoivat nousta, mutta Sea Weapon oli uskomattoman nopea ja sen kynnet osuivat vielä Ragnarokin pohjaan. Sinne ilmestyi neljä valtavaa reikää ja se osa oli pakko sulkea jottei tuuli sekoittaisi koko alusta. Kaikki siellä huoneessa oleva lensi pois, mutta siellä ei ollut mitään korvaamatonta. Sea Weapon seurasi heitä vielä parikymmentä kilometriä, mutta luovutti ja suuntasi suoraan merenpohjaan. Zell oli juuri valmistautunut käyttämään Flarea, mutta kun se häipyi hän oli aika helpottunut että sai pitää yhden niistä taioista jotka oli liitettynä suoraan hänen voimaansa.
Balamb Garden, iltapäivä
Squall oli juuri lopettanut kertomisen siitä miltä kaikki oli veden alla näyttänyt ja Rinoa alkoi kertoa sitä miten Sea Weapon oli ilmestynyt näkyviin. Hän kuvasi sen muotoa, piikkejä ja varsinkin päätä. Kaikki olivat samaa mieltä että se oli ainakin ulkomuodoltaan ja varsinkin nopeudeltaan muita Weaponeita selvästi pahempi. Squall kysyi seuraavia ohjeita ja Cid sanoi että hän oli jo lähettänyt 12 parasta SeeD-oppilasta maailmalle etsimään jotain epätavallista. Siihen saakka he saattoivat vain odottaa. Zell ehdotti että he menisivät haukkamaan hodareita ja he suostuivat, joskin eivät varsinaisesti välittäneet. Cid ja Henry Lee jäivät vielä keskustelemaan.
"Uskotteko pystyvänne hankkimaan haluamani?" Cid kysyi.
"Uskotteko että he pystyvät kukistamaan PSI-weaponin?" Lee kysyi häneltä. "Jos eivät, niin en pysty hankkimaan sitä, jos taas he tekevät niin, niin ryhdyn yhteistyöhön kanssanne ja hankin sen. Niin helppoa se on." Lee lopetti.
Sinä iltana Squall ja Rinoa pitivät pitkän juttutuokion keskenään. He puhuivat kyllä PSI-armeijasta, mutta tosiasiassa he kiertelivät tämän aiheen ympärillä. Rinoa halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Squall taas vastasi että jos joku noista oppilaista löytääkin hirviöiden kätköpaikan, mikä estää niiden tappamasta häntä?
"Joka tapauksessa," Squall sanoi. " me voimme vain odottaa. Mahdollisuus että joku löytää ne elukat on häviävän pieni ja vielä pienempi on se että jos hän löytää ne hän palaa kertomaan siitä."
"Eli nyt vain odotetaan...vihaan odottamista!"
"Jep...niin vihaan minäkin." Sinä yönä he kaikki nukkusivat levotonta unta.
Gabriel