Kehitys
Osa 10 - Aamunkoiton menneisyyden varjo

Braedronyzatol lensi takaisin kohti löyhkän suota. Juttelu Auruksen kanssa oli osoittautunut pitkäksi ja Aurukselle todella kannatti kertoa, sillä muut keisarilohikäärmeet eivät olisi reagoineet yhtä viisaasti ja järkevästi. Braedronyzatolin oli määrä mennä lähiaikoina Xandariaan kertomaan Carselille Aamunkoiton menneisyydestä. Mutta hapon keisari ei aikonut mennä nyt. Joskus myöhemmin. Braedronyzatol oli väsynyt ja halusi takaisin siihen ihanaan, happopitoiseen veteen. Hapon keisari avasi suunsa syöksi valtavan määrän happoa itsensä yläpuolelle. Hän nautti silmät kiinni kun happo satoi takaisin hänen päälleen ja hänen suomunsa olivat täynnä elinvoimaa, jonka kosketus hapon kanssa oli aiheuttanut. Braedronyzatol jatkoi lentoaan löyhkän suolle puoleksi uneksien ja vain puoleksi tietoisena.

Aamunkoitto oli saapunut takaisin maailmaansa. Häviö Gastoyrille kismitti häntä suunnattomasti. Hän ei tietänyt mikä oli mennyt vikaan.
"Ei!" Hän huusi itselleen. "Kyllä sinä tiedät! Et kestänyt kipua, vaikka kuka tahansa sen olisi kestänyt!!!" Aamunkoitto raivosi itselleen. Jäisen unen valtakunnassa kipu oli ollut helvetillistä. Nyt hän ei kestänyt kipua, koska se toi hänelle mieleen muistot. Kauheat muistot. Hän oli vahingoittumaton, ja kipu oli jo haihtunut, hän voi nyt täydellisesti. Ilmeisesti Enigronomin päihittäminen oli suurimmaksi osaksi hyvän onnen työtä. Kumma kyllä, kun Enigronomin tulipallo osui häneen, se ei ollut tuntunut NIIN kivuliaalta. Hän oli kestänyt sen varsin hyvin. Hänen oli ilmeisesti treenattava mieltään sietämään tuskaa, mikäli hän aikoi jatkaa suunnitelmien mukaisesti. Hän tiesi että joskus hänen oli oltava otettava yhteen Braedronyzatolin kanssa, ja tämä oli Enfrothin elävistä olennoista vaarallisin. Itseasiassa hapon keisari oli Tronin vaarallisin olento, tällä olemassaolon tasolla tappavin. Ja vaikka Aamunkoitto oli käytännössä tuhoutumaton olento, hän kuitenkin pelkäsi että Braedronyzatolista saattoi olla vaaraa. Hapon keisari oli niin uskomattoman vanha ja viisas, että hänen muististaan TÄYTYI löytyä joku legenda hänen mahdollisista heikkouksistaan. Mikään ei sujuisi helposti. Ei koskaan helposti.

Kenraali Carsel rummutti sormillaan työpöytäänsä (joka muuten oli valmistettu obsidiaanista) ja hieroi ohimoaan. Keisarilohikäärme Enigronom oli kuollut. Teurastettu. Hän tiesi siitä nyt. Uutinen oli levinnyt kuin tulipalo tulen elementin lohikäärmeiden "punaisten" keskuudessa. Ja teurastajana oli kuulemma ollut itse Aamunkoitto. Kuka se mies oikein mahtoi olla? Enigronomin kuolema oli johtanut nopeasti valtataisteluihin punaisten lohikäärmeiden keskuudessa, sillä jokainen halusi keisarilohikäärmeeksi. Varsinkin kolme punaista olivat erittäin vaarallisia, Enigronomin kolme neuvonantajaa. Athmos, Ghildua ja Nrotheref. Nämä kolme punaista lohikäärmettä olivat jättiläisiä ja he kaikki halusivat elementin keisariksi. Valtataistelut aiheuttivat uskomattomia paineita ja hermostuneisuutta punaisten keskuudessa. Sen seurauksena punaiset lohikäärmeet hyökkäsivät käytännössä minkä tahansa kimppuun tuntiessaan pienimmänkin epävarmuuden. Siitä johtuen koko Enfrothissa oli turvatonta liikkua, jopa Xandariassa olivat jotkut punaiset hyökänneet julkisten kulkuneuvojen kimppuun, tosin ei nyt sentään pääkaupungissa. Eniten Carselia kuitenkin huolestutti Aamunkoitto. Gastaoyr ja Braedronyzatol olivat Carselin tietojen mukaan ainoat jotka pystyivät päihittämään tulen valtiaan. Ja nyt sen oli tehnyt joku, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä joitakin aikoja sitten. Aamunkoitolla olivat poikkeukselliset maagiset voimat ja edes Xandarian huipputiedemiehet, tietäjät, historioitsijat ja mytologian professorit eivät tienneet mitään Aamunkoitosta tai kenestäkään joka muistuttaisi häntä. Carselin päätä särki. Ilmeisesti liiallisesta ajattelusta. Niinpä hän nousi, meni seinän luo, painoi nappia ja seinä aukesi. Sieltä hän otti pullon, kaatoi itselleen lasin alkoholia jota sanottiin "lohikäärmeen rohkeudeksi". Carsel oli pääosin spartalainen tavoiltaan, mutta nyt oli tilanne hänellekin liikaa. Carsel joi yhden lasin tyhjäksi. Koska se oli pieni hän otti toisen. Ja kolmannen. Se riitti. Mutta hän ei enää jaksanut ajatella. Niinpä hän riisui mustan kenraaliunivormun ja meni nukkumaan silkkilakanoiden väliin.

Gabriel