Kehitys
Osa 11 - Hapon keisarin saapuminen Xandariaan

Aamunkoitto katseli oman luovuutensa tulosta. Täydellinen. Hän oli päättänyt tehdä itselleen apureita, mutta näin täydellinen olento...hän päätti tehdä sellaisia kokonaisen armeijan. Mikä täydellisyys. Mikä kammottavuus. Mikä tehokkuus. Nämä hirviöt päihittäisivät jopa pimeyden jumalan, Solin epäpyhät lohikäärmeet, jotka olivat toistaiseksi saaneet kantaa kaikkein kammottavimman olennon kunnianimitystä. Aamunkoitto katsoi luolansa kattoon ja nauroi. Todellisuudessa hän nauroi Solille. Hän, pelkkä ihminen-hyvä on, enemmän kuin ihminen, mutta aikaisemmin ihminen-oli onnistunut siinä paremmin kuin missä oli onnistunut yksi kolmesta tärkeimmästä jumalasta. Aamunkoitto kosketti hiljaa hirviönsä eturaajaa, jonka sormien päässä ei ollut kynsiä vaan hummerin sakset. Itse olennon raaja oli häntä isompi. Korkeutta oli hirviöllä n. 14 metriä ja pituutta (häntä jossa oli myrkkypiikki mukaanlaskien) lähes 60 metriä. Se ei ollut todellakaan paljon. Ei lainkaan jos keisarilohikäärmeisiin verrattiin, mutta toisaalta hän halusi hoidella heidät itse. Varsinkin Braedronyzatolin. Ja Gastoyrin. Hänen myrkyn majesteettinsa, joka oli nöyryyttänyt häntä niin pahasti. Aamunkoitto nousi ja silitti hirviön auki olevaa suuta ja hampaita. Hampaat olivat ikään kuin sakset. Itseasiassa kaksi hammasta oli yksi ja ne olivat kiinni vain juurten kohdalla. Sitten ne erkanivat ja hänen soturinsa pystyi puremaan myöskin hampaillaan, sillä niissä olivat erikoiset lihakset jotka muuttivat hampaat saksiksi. Kieli oli iso lihas ja sen päässä taas oli aukko joka oli hampaiden reunustama ja josta olento pystyi syöksemään myrkkyä. Myrkky ei tosin ollut vahvempaa kuin Gastaoyrin myrkky ja se harmitti Aamunkoittoa. Toisaalta, Gastaoyr oli miljoonia vuosia vanha keisarilohikäärme, olento joka oli nähnyt Braedronyzatolin poikasena ja päivä päivältä Gastaoyrin myrkky vahvistui. Kaiken lisäksi Gastaoyr oli muuttanut myrkkyään väkevämmäksi myös tietoisesti taikojaan käyttäen. Nyt Gastaoyr oli niin myrkyllinen että teoriassa litra hänen vertaan pystyisi surmaamaan kaiken elävän Tronissa. Sen täytyisi olla tosin välittömässä kosketuksessa, sillä se ei tehonnut etäältä. Jostain kumman syystä Gastaoyrin verestä ei lähtenyt myrkyllisiä huuruja tai muita vaarallisia aineita. Outoa. Nyt Aamunkoitolla oli viimeinen etappi käsissään. Elämän luominen. Tämä oli vaikein ja hänen täytyi keskittää kaikki jumalalliset voimansa yhteen pisteeseen. Hirviön sydämeen. Aamunkoitto sulki silmänsä ja keskittyi. Hän painoi kätensä olennon rintakehälle ja varoi piikkejä jotka olisivat pystyneet satuttamaan jopa häntä. Hän keskittyi.
"Elämä on lahja. Elämän lahja on kirous. Elämä on siis kirous. Joten kiroan sinut. Elä. Hengitä. Tunne. Ajattele. Elä." Noihin sanoihin Aamunkoitto keskitti kaiken mahtinsa ja se näytti toimivan. Hän tunsi liikkeen kämmenensä alla. Ylhäältä päin alkoi tulla etovia myrkkyhuuruja. Olennon hengitystä. Hän oli onnistunut. Nyt vielä parisatatuhatta tällaista ja hän oli valmis. Mutta tämä yksilö saisi tehdä ne muut. Aamunkoitto oli väsynyt. Kestäisi ehkä minuutin ennen kuin hänen voimansa palaisivat. Sen verran työläistä elämän antaminen oli.

Klevn oli jo rauhoittunut ja nautti olostaan. Tee kohensi hänen mielialaansa ja hänen oli muutenkin hyvä olla.
"Minut lähetettiin tuomaan tämä.", hän sanoi, nousi ja käveli märän takkinsa luo. Sieltä hän otti pussin ja sen sisältä sauvan. Qel oli pudota tuolilta. Hän oli tyrmistynyt nähdessään jonkin niin mahtavan esineen.
"Ei voi olla...Ethin vuorokauden sauva!" Qel katseli sauvaa ihmeissään.
"Mikä?" Laira kysyi. Hän ei koskaan ymmärtänyt taikomisesta tai taikaesineistä paljon.
"Ethin tekemä vuorokauden sauva. Tämä puoli kuvaa alkua, elämänlähdettä, syntymää, aamunkoittoa." Qel näytti. Sauva laajeni ylhäältä ja sinne oli kaiverreltu aurinko. Kun sitä katsoi tarkkaan siellä näki ulospäin suuntautuvan spiraalin.
"Ja tämä toinen puoli. Tämä kuvaa, loppua, elämän ehtymistä, kuolemaa, illanruskoa." Qel sanoi. "Nuo ovat sanat joilla Eth kuvasi sitä."
"Hetkinen!", Hunoar sanoi. "Jos noilla sanoilla Eth kuvasi sitä, niin hän varmasti tiesi jotain Aamunkoitosta! Tarkoittaako tuo että pian ilmestyy sellainenkin tyyppi kuten Illanrusko? Sitten kyllä oltaisiin pulassa..." Hunoar lausui synkästi.
"En usko. Mutta luulen että tällä sauvalla on jotain tekemistä Aamunkoiton kanssa.", Qel sanoi mietteliäästi. "Jos me vain tietäisimme lisää..."

Hapon keisari Braedronyzatol lensi Xandarian alueella. Hän oli nähnyt joitakin julkisia kulkuneuvoja ja huomannut kuinka ihmiset pelästyivät huomatessaan ettei hän ollutkaan mikään tavallinen pikkulohikäärme. Yhtä tyhjän kanssa. Braedronyzatol suuntasi Pethiin, Xandarian pääkaupunkiin, joka näkyi jo. Hän ihmetteli miten ihmiset reagoisivat kun huomaisivat kuka hän todella oli. Ensimmäiset turvallisuuspartiot lensivät jo häntä kohti. Peth oli lohikäärmeiltä kielletty alue.
"Hapon elementin lohikäärme!", heidän kaiuttimet huusivat. "Käänny takaisin ja poistu, tai muuten joudumme tainnuttamaan sinut ja sen jälkeen joudut lääkintäkenraali Nrielin eläinkokeisiin." Braedronyzatol tuhahti vihaisesti. Hän tiesi että Xandaria harrastaa kokeita lohikäärmeillä ja hän oli päättänyt joskus lopettaa sen. Ehkä jopa nyt. Heti kun hän olisi kertonut Carselille Aamunkoitosta. Sitten partion lentoaluksesta lähti ohjus, jonka päässä oli tainnutuspiikki. Hän ei edes tuntenut kun se kimposi hän suomuistaan. Partio oli hetken hiljaa ja sitten he lensivät tiehensä minkä ehtivät. He olivat vain luulleet että hän oli lähellä, mutta nähdessään kuinka pitkälle ohjus oli lentänyt ennen kuin osui häneen he tajusivat hänen olevan keisarilohikäärme. Yksi siivenisku. Hän saavutti partion. Toinen siivenisku. Hän lensi heidän ohi. Kolmas siivenisku. Ilmanpyörteet vetivät partioalukset alas ja ne räjähtivät osuessaan kallioihin.

Gabriel