Kehitys
Osa 4 - Keisareiden kokous

Tasan kaksi viikkoa oli kulunut "Jumalien kauhun" testaamisesta. Keisarilohikäärmeet pitibät hätäkokouksen eräällä autiolla, tulivuorten puhdistamalla saarella. Tarkoitus oli neuvotella pitääkö puuttua asioihin, vaiko löytyykö ratkaisu itsestään. Paikalla olivat kaikkien elementtien kaikkein suurimmat ja mahtavimmat lohikäärmeet. Jokaisella löytyi kokoa kilometreissä. He olivat uskomattomia jättiläisiä ja he olivat jakaneet maailman osiksi jotka kuuluivat tietyille heistä. N.40 % koko planeetan pinta-alasta oli jonkun lohikäärmekeisarin hallussa. Jotkut heistä olivat hyviä. Jotkut pahoja. Kukaan ei kuitenkaan pääsenyt Braedronyzatolin tasolle. Vain lohikäärmeille ominainen kunnia ja itsearvo olivat esteenä sille että Braedronyzatol valloittaisi koko planeetan. Paikalla olivat: Ilman keisari Aurus, veden keisari Mrythos, tulen keisari Enigronom, maan keisari Tretironaom, myrkyn keisari Gastaoyr, valon keisari Nastari, pimeyden keisari Vren, raudan keisari Esdor, kullan keisari Laislador, hopean keisari Yvcsda sekä yksi harmahtavan värinen yksilö, joka oli harvinaisin lohikäärmelaji maailmassa. Kukaan ei tiennyt sen tarkkaa elementtiä, vaan se vaihteli yksilöittäin. Harmaa keisari oli nimeltään Hagnaron. Yksi keisari kuitenkin puuttui. Hapon keisari Braedronyzatol.
"Hänhän tekee mitä häntä huvittaa! Olkoon mahtavin, sellainen ei voi jatkua! Edes jotain tapoja..." Gastaoyr valitti.
"Jospa me hiukan nyt odotamme kuitenkin, hänhän saattaa olla vain myöhässä." Aurus rauhoitti Gastaoyria.
"Hän ja myöhässä?! Joko hän on liian ajoissa tai ei tule lainkaan!" Gastaorylla oli selvästi ollut rankka matka. Koko tämän ajan pimeyden keisarilohikäärme Vren oli istunut liikkumatta. Sen silmät olivat kokonaan mustat ja silmäluomet läpinäkyvät, joten ei voinut tietää nukkuiko hän vai ei. Vain tasainen hengitys paljasti että hän ylipäätänsä oli elävä olento, eikä jättiläismainen patsas. Nyt Vren kuitenkin liikahti ja sanoi omituisella, kähisevällä äänellään.
"Katsoisitte edes itään. Sieltä löyhkän valtias nyt tulee." Vren sanoi ja painoi päänsä taas jalkojen väliin. Hänellä oli omituinen tapa levätä aina. Muut siristelivät silmiään ja huomasivat. Vrenillä oli pimeyteen sopeutuneet silmät ja se näki kaikista parhaiten. Hapon keisari oli tulossa. Ja hänen siipiensä iskut olivat tyynen rauhalliset. Hän ei kiirehtinyt. Lopulta hän laskeutui muiden joukkoon.
"Tiedän että olen myöhässä. Ei kai haittaa?" Baerdronyzatol kysyi ontolla äänellään.
"Voisi pyytää edes anteeksi..." Enigronom sanoi puoliääneen.
"Pitääkö minun? Olenhan sentään vain hiukan myöhässä. En ole tappanut ketään...vai pitäisikö?" Hapon keisari sanoi ivallisesti.
"Mikä röyhkeys...lohikäärme olet sinäkin! Et ole yhtään parempi kun me muut." Enigronom tiuskasi.
"Mitä jos minä nyt repisin kurkkusi auki...?" Braedronyzatol kysyi mietteliäästi.
Ties mitä olisi voinut tapahtua, ellei maan keisari Tretironaom olisi tullut väliin.
"Enigronom, meillä on tärkeämpääkin tekemistä. Braedronyzatol...älä suutu niin helposti." hän sanoi. "Meillä on isompiakin ongelmia, eikö totta toverit?"
Kaikki nyökkäsivät ääneti. Braedronyzatol otti lepoasennon ja levitti siipensä, jotta mahdollisimman paljon auringon energiaa osuisi häneen. Hän ei näyttänyt edes huomaavaan Enigronomia joka jäi ilman ihanaa aurinkoa ja jota se selvästi ärsytti.
"Te kaikki tiedätte mitä Xandaria on keksinyt. "Jumalien kauhu" on heidän aseen nimi. Kenraali Carsel aikoo ilmiselvästi pakottaa maailman väkivalloin Xandarian hallinnon alle." Aurus sanoi.
"Onko meidän puututtava asiaan?" Yvcsda kysyi.
"Vain hätätapauksessa. Ainakin nyt tilanne näyttää olevan joten kuten hallinnassa." Aurus vastasi. Braedronyzatol piirteli hiljaa kynnellään kuvioita maahan. Hän tiesi että tästä tulisi pitkä palaveri ja että vastaus oli jo ilmiselvä: he aikoivat toistaiseksi vain tarkkailla tilannetta. Hän tuli tänne vain miellyttäkseen muita ja pitämään heitä silmällä. Oikea ongelma oli Aamunkoitto. Todellinen vihollinen. Braedronyzatol aikoi mennä tämän jälkeen henkilökohtaisesti Xandarian hallintokaupunkiin Pethiin. Viis kaaoksesta. Oli tärkeitä asioita kerrottavina. Sielläkin kestäisi hyvin pitkään. Monia asioita oli hoidettavana ennen kuin hän pääsisi suolleen, ihaniin jääkylmiin vesiin kilometrien syvyyksiin, veteen täynnä ihanaa lahonnutta puuta, mutaa ja turvetta. Hän huokasi äänettömästi.

M'rah oli kotona laakson metsässä. Paikka ei oikeastaan ollut laakso, vaan sitä ympyröi korkeat vuoret. Hän oli eräässä lempipaikassaan. Kosken luona. Sen mahtava pauhuaminen ja kauneus saivat hänet rentoutumaan. Yhtäkkiä hänestä tuntui että häntä tarkkailtiin. Hän kääntyi ja näki vilauksen pienestä vaaleanpunaisesta, noin metrin pituisesta liskosta joka sitten hyppi tiehensä. Derekoneja. Lohikäärmeiden ala-laji, tavallisia eläimiä. Niitä metsästettiin huviksi. Ei mitenkään vaarallisia, paitsi jos tuli liian lähelle. Derekonit olivat sukua "peruslohikäärmeille", tulen lohikäärmeille. Niiden lieskat olivat etäältä aika heikkoja, mutta läheltä ne pystyivät tappamaan ihmisen. Hän oli nähnyt kerran ihmisen derekonin jäljiltä. Ei kaunista katseltavaa. Kasvot olivat palaneet tuntemattomiksi, liha oli osittain sulanut ja vaatteet olivat kiinni siinä. Tyhmiä elukoita kuitenkin. Se otus oli jo häipynyt. Mutta hän ei pystynyt enää rentoutumaan, joten hän päätti mennä Qelin luo ja kysyä oliko mitään uutta Aamunkoitosta, Carselista tai aseesta. Hän lähti.

Oli yö. Xandariassa, Pethissä, marmoripalatsissa kenraalitar Yriona heräsi. Hän vaistosi uhan yössä. Jokin oli siellä. Uhka. Uhka joka oli eliminoitava. Hän pukeutui hyvin nopeasti mustaan kenraaliunivormuun ja otti käsiaseensa. Hän poistui makuuhuoneestaan, meni käytävälle ja jatkoi siitä kulkemistaan viidenten kerroksen parkkipaikalle. Se oli iso, 1kmX1km kokoinen neliö, kolmanneksi suurin marmoripalatsin parkkipaikoista. Se oli ulkoinen kuten kaikki muutkin. Kuun hopeanvihreä valo valaisi parkkipaikan kokonaan. Merikin näkyi. Samoin uhka. Mies. Sen hän vaistosi heti. Hänen ryhdistään, koostaan ja koko olemuksestaan. Miehellä oli pitkät ruskeat hiukset ja heikosti pronssisena hohtava iho. Sanakaan sanomatta kenraalitar Yriona ampui puolen sekunnin sisällä kolme laukausta miestä kohti. Sitten mies oli poissa. Uhkaa ei oltu eliminoitu, mutta ajettu kyllä pois. Yriona työnsi pistoolin takaisin asekoteloon ja lähti ryhdikkäästi ja nopeasti takaisin makuuhuoneseensa. Turvatoimia oli tiukennettava. Varsinkin magian osalta. Tämä kohtaus maksaisi huomenna vielä jonkun pään. Nopeasti kenraalitar Yriona riisutui ja meni takaisin sänkyyn. Hän nukahti salamannopeasti. Uhka oli ajettu pois.

Gabriel