Kehitys
Osa 6 - Tapahtumat kehittyvät

Kun M'rah saapui Qelin mökkiin hän oli hyvällä tuulella. Metsässä kävely oli virkistänyt häntä, kuten aina. Derekit eivät olleet seuranneet häntä-mikäli niitä oli useampiakin-eikä hän ymmärtänyt miksi hän koko ajan ajatteli niitä. Qelin ilman lohikäärme Nerdon oli mökin vieressä vuolaavan puron luona juomassa vettä. M'rah tervehtii sitä, mutta kun Nerdon kääntyi sen kasvoista näki että se sekä pelkäsi että oli vihainen. M'rah päätti jättää Nerdonin rauhaan ja koputti mökin ovea.
"Sisään, M'rah hyvä." Qel tiesi aina kuka tuli. Yksi noidan eduista oli se ettei kukaan koskaan päässyt yllättämään. M'rah astui sisään ja näki että Qel oli kumartunut "näkemisen lamikon" eteen. Keskellä huonetta oli pieni, noin metrin korkuinen kivipylväs joka yleni ylhäältä päin ja syveni sieltä muodostaen vadin. Siellä oli mökin viereisen puron vettä, johon oli kaadettu kaikenlaisia maagisia aineita ja luonnollisia yrttejä. Qel kääntyi M'rahia päin ja M'rah näki että Qel oli myös hyvin huolestunut ja hämmentynyt. M'rah ei ymmärtänyt mistä oli kyse.
"Mitä hätänä?", hän kysyi. "Ulkona Nerdon oli vähällä käristää minut ja nyt sinäkin olet hyvin apaattinen. Onko ongelmia?" Qel katsoi häntä pitkään ja arvioivatsi ja kääntyi takaisin vesilammikon eteen.
"Enigronom on kuollut." hän sanoi. Suunnaton riemu tulvii M'rahin läpi. Tulen keisari oli kuollut! Enigronom oli pahin lohikäärme Tronissa heti Braedronyzatolin jälkeen. Nyt hän oli kuollut.
"Sehän on hyvää! Kuka hänet tappoi? Braedronyzatol?" M'rahin kasvoista näki että hänen päivänsä oli vielä aurinkoisempi. Qel ei kääntynyt M'rahia päin, mutta hänen äänestä saattoi kuulla sen että hän oli kauhun partaalla.
"Aamunkoitto." Qel sanoi. "Aamunkoitto tappoi tulen keisarin, kolmanneksi mahtavimman lohikäärmeen!" Nyt M'rah ymmärsi miksi Nerdon oli ollut sellainen ja miksi Qel oli hysterian partaalla. Mikäli Aamunkoitto pystyi sellaiseen, niin jumalat tietäköön, mihin muuhun hän pystyi?! M'rahin sydäntä kylmäsi. Hänenestä tuntui ikään kuin hänen vatsaansa olisi kaadettu jääkylmää lyijyä. Jalat eivät enää kannatelleet. Hän vaipui istumaan maahan.
"Mitä me sitten nyt teemme? Jos hän sellaiseen pystyy, niin hänelle ei mahda mitään." M'rah sanoi ja hänen äänensä oli niin epätoivoinen että hän pelästyi sitä itsekin. Qel meni istumaan huoneen ainoaan tuoliin ja huokasi:
"Minä en tiedä. Minä todellakaan en tiedä."

Braedronyzatol lensi kohti Xandariaa. Kuten hän oli arvannutkin, hätäkokous oli hyödytön ja päädyttiin odottamisen ja tarkkailemisen ratkaisuun. Kaikki olivat sanoneet mielipiteensä, paitsi hän. Todellisuudessa hän oli nukkunut puolet ajasta. Jos joku oli sen huomannutkin, niin hän ei uskaltanut mainita asiasta. Mietteliäästi, pohdiskellen tilannetta hän lensi tasaista vauhtia itään. Sitten kuitenkin vaiston voimalla hän käänsi päänsä etelään. Jotain oli siellä. Jotain. Hän kääntyi etelään uteliaana ja tajusi pian lentävänsä kohti Tulisijaa. Braedronyzatolilla oli tiettyjä telepaattisia voimia, olihan hän sentään kaikista elävistä olennoista vanhin, viisain ja kokenuin. Jokin oli Tulisijassa väärin. Enigronom. Tulen keisari. Hän ei saanut Enigronomlita mitään viestiä, ei kyennyt edes aavistamaan hänen läsnäoloonsa ja se huolestutti Braedronyzatolia. Nyt hän oli Kehdon yläpuolella ja näki sinne. Hänen näkökenttänsä pimeni. Hän ei uskonut moisen olevan mahdollista, Enigronom oli teurastettu. Oli vain kaksi olentoa joka pystyisi tekemään sen. Hän itse ja Gastaoyr. Eikä se voinut olla Gastaoyr, sillä myrkyn jälkiä ei näkynyt, eikä Gastaoyrille ominaista tuoksua leijunut ilmassa. Kaikenlisäksi Gastaoyrin ja Enigronomin välit olivat kohtuullisen hyvät, ei tietenkään ystävälliset, sellainen käsite ei vallinut keisarilohikäärmeiden maailmassa. Ehkä ainoastaan alhaisten lohikäärmeratsujen keskuudessa. Hän huomasi jotain maassa. Keihäs. Iso keihääksi, 4 metriä pitkä ja 6 cm. paksu. Se oli todella, todella pieni häneen verrattuna, mutta lohikäärmeiden aistit olivat uskomattoman tarkat. Hän kohdisti katseensa keihääseen ja nosti sen kynsiään käytteän. Sitten hän tiputti sen keskelle kämmentään. Poltti. Hän oli arvannut että se oli Otrodin metallia. Enigronomin lihan läpi se olisi syöpynyt heti, mutta ei Braedronyzatolin. Hän oli puolet vanhempi kun Enigronom, hänen lihansa, koko olemuksensa oli happoa täynnä ja hänen raivonsa, uskomaton raivo johtuen moisesta röyhkeydestä vaimensi Otrodin metallin tehoa. Siitä jäisi korkeintaan lyhytaikainen arpi. Braedronyzatol veti ilmaa sieraimiinsa. Hän haisteli ilmaa. Muihin lohikäärmeisiin verrattuna hän hajuaistinsa oli heikko, se oli turtunut löyhkän suon sieraimia polttavasta hajusta. Mutta yhtäkaikki, se mikä lohikäärmeen aistissa oli "heikkoa", siihen ei mikään muu elävä olento pystynyt. Vaikka hänen hajuaistinsa oli suorastaan naurettavan heikko, mikäli sitä vertasi muihin lohikäärmeisiin, se oli silti kymmeniä kertoja parempi kun millään haimutantila, joiden hajuaisti oli maailman parhaimpia. Hän antoi ilman valua hiljaa keuhkoihinsa. Hän tyhjensi mielensä. Sitten sen täytti kuva. Aamunkoitto. Aamunkoitto oli surmannut Enigronomin. Hän oli odottanut jonkinlaista siirtoa, mutta näin röyhkeää ja näin aikaisin?! Tilanne kehittyi hyvin radikaalisti. Jotain oli sentään tehtävä. "Mutta mitä?", Braedronyzatol pohdiskeli. Hän päätti lentää takaisin löyhkän suolle ja siellä selvittää ajatuksiaan.

Kääpiö Klevn oli pohjois-Urlonin jättimäisissä kaivoksissa. Juuri nyt hän piti taukoa. Hän ja kaksi muuta kaivaja-kääpiötä istuivat pienen puupöydän ääressä syömässä. Kaikilla oli pieni kypärä päässään, lukuisten onnettomuuksien jälkeen kaikki tiesivät että kypärää oli parasta pitää AINA päässä. Klevn oli liittynyt kaivosten työväkeen kaksi vuotta sitten. Hän oli saanut tarpeeksi M'rahista, lohikäärmeistä ja siitä kamalasta juoksukilpailusta aikaa vastaan jota he silloin juoksivat. Hän halusi olla rauhassa ja tehdä sitä mitä kääpiöt osasivat parhaiten. Kaivata. Oli tietenkin kääpiöitä jotka saivat elantonsa aivan muilla tavoilla, hehän olivat yhtä monipuolisia kuin ihmisetkin. Kaivostyö oli heille kuitenkin vereen kirjoitettu, sitä he osasivat parhaiten. Klevn söi hiljaa ja ihastuksen murinoita päästellen voileipäänsä. Hän ei tiennyt että pian hänet temmattaisiin taas kerran mukaan M'rahin ainiaisiin hankaluuksiin ja seikkailuihin. Miten hän jaksoi? Sitä hän ei tiennyt.

Gabriel