Kehitys
Osa 7 - Avain löytyy

Klevn söi voileipänsä loppuun ja palasi töihin. Hän käytti kivikirvestä. Ainakin siksi hän sitä itse kutsui. Täällä alueella saatin kaivata vielä puoli vuotta ennen kun sopimus oli pidettävä. Kaivauksien johtaja, haltia Lain oli solminut sopimuksen Veden keisarin Mrythoksen kanssa. He saisivat kaivata hänen alueellaan ja ottaa sen mikä olisi arkeologisesti tärkeää, mutta jättäisivät kaikki mahtiesineet hänelle ja käytävät myös. Mrythos laajensi aluettaan täyttämällä tyhjäksi jääneitä kaivoksia vedellä. Ne olivat pimeitä ja pitkiä, kammottavia käytäviä joihin kukaan ei uskaltautunut. Mutanttien lisäksi siellä asui myös vesilohikäärmeitä ja niiden mutaatioita, mutta keisari Mrythos ei sietänyt tunkeilijoita vaan tuhosi heidät aina. Joten Klevn oli päätynyt tekemisiin lohikäärmeiden kanssa kuitenkin. Hän kohotti hakkuunsa ja iski sen kiveen. Kipinöitä lensi hakkuu/kivikirves nousi uudestaan ja iski taas samaan kohtaan. Taas lensi kipinöitä. Mutta siellä oli jotain. Innostuneena Klevn iski yhä nopeammin ja nopeammin ja sieltä tuli esiin sauva. Kun hän nosti sen hän tunsi sauvan maagisen energian, sauva oli puuta, mutta vaikutti yhtä kovalta kuin metalli ja oli hyvin kylmä. Sen päässä oli yksinkertainen nuppi jossa näkyi aurinko. Innostuneena hän juoksi pitkin kaivoskäytäviä, käsivoimaa käyttävään hissiin ja sieltä aina ylös asti Lainin luo. Haltia katsoi sauvaa, siirteli sitä ja tutki sitä ja sen jokaista kohtaa ennen kuin vihdoinkin sanoi:
"Sinä tunnet Qelin. Tämä sauva on saatava hänelle. Sinä viet sen." Lain oli myös ollut aikasemmin M'rahin kanssa "hankaluuksissa" ja tunsi kaikki. Klevnistä tuntui ikään kuin hänen sydämensä päälle oli tiputettu kallio. Hän ei halunnut olla missään tapauksessa tekemisissä M'rahin ja hänen tuttujen kanssa, ei missään tapauksessa! Nyt hän yritti vedota sopimukseen.
Eikös Mrythos ole sanonut että kaikki hänen mailtaan löytyvät mahti/taikaesineet kuuluvat hänelle?" Klevn yritti, muttei uskonut siitä olevan paljon apua. Lain katsoi häntä silmiin ja tokaisi siihen:
"Mrythos ei saisi tietää. Ja on tärkeää että Qel saa tämän. Olen nähnyt tämän sauvan kuvan aikasemminkin ja tiedän että se voi olla hyvin vaarallinen. Sinä viet sen Qelille." Klevn lannistui. Turhaa oli Lainia vastaan väitellä. Olisi ollut parasta että hän olisi vienyt itse sauvan Mrythokselle, mutta se oli jälkiviisautta. Lain satuloi häntä varten pienen, 5 metrisen vesilohikäärmeen. Mrythos oli antanut luvan käyttää vesilohikäärmeitä kuljetustarkoituksiin. Tämä oli niitä harvoja jotka osasivat lentää. Useimmat maa- ja vesilohikäärmeet syntyivät ilman siipiä. Mrythos oli saanut siivet ja tämä oli ilmeisesti yksi hänen jälkeläisistään. Mrythos paritteli, toisin kuin muut keisarilohikäärmeet, sillä hän halusi elementtinsä kannan vahvistuvan. Muut kuitenkin näkivät siinä sen riskin että olisi suurempi mahdollisuus siihen että heidät suistettaisiin vallasta. Tämä lohikäärme oli hiljainen, ei edes sanonut nimeään vaan nyökkäsi tervehdykseksi. Klevnin mielitila oli niin alhainen että hänkin vain nyökkäsi. Äänettömänä kaksikko lähti lentoon.

M'rah saapui masentuneen näköisenä kotiinsa jossa häntä jo odottivat Laira ja Hunoar. Hän kertoi heille uutisen. Olihan hyvää se että Enigronomin kaltainen tyranni oli kukistettu, mutta paljon pahempaa oli se että sen teki Aamunkoitto. Miehen voimat tuntuivat olevan rajattomat, jo siinä oli tarpeeksi tekemistä että päihittäisi 4 metriä pitkän lohikäärmeen rehellisessa lähitaistelussa aseenaan miekka, mutta kilometrien kokoinen, miljoonia vuosia vanha lohikäärmekeisari?! Ja hänet tapettiin kolmella keihäällä? Tavallisesti Otrodin metalli ei pystyisi tekemään tuollaista vahinkoa niin isolle lohikäärmelle, joten Aamunkoitto oli ilmeisesti tehnyt sille jotain. Mutta mitä? Hunoar istui mietteliäästi ja piteli kiinni leuasta kuten aina kun hän pohdiskeli jotain tärkeää. Laira taas ei osannut muuta kuin lohduttaa M'rahia joten hän halasi häntä. M'rah ei kuitenkaan piristynyt. Aamunkoitto oli iso vastus. Hänen päihittämiseen heidän piti yhdistää voimansa Xandarian ja Braedronyzatolin kanssa, joka oli mieletön vaihtoehto. He olivat sanalla sanoen pulassa.

Braedronyzatol ei ollut keksinyt mitä tehdä asialle. Hän kuitenkin tiesi mitä tehdä nyt. Oli varoitettavaa muita lohikäärmekeisareita. Hän ei oikein tiennyt vaan kenen luo heistä mennä. Hetken verran hän ajatteli Mrythosia, mutta se oli Enigronomin verivihollinen ja luultavasti kiittäisi Aamunkoittoa. Muutkin olivat hiukan epäluotettavia tässä asiassa. Hän päätti mennä Auruksen luo, järkevimmän ja rauhallisimman heistä kaikista. Hän alkoi nousta syvyyksistä ja piteli kitaansa auki. Ruosteenpunaisten hampaiden väli tulvii myrkyllistä vettä ja aina välillä sinne tupsahti makea, puolimädäntynyt mutantin ruho. Braedronyzatol pääsi vihdoin pinnalle. Hän hyppäsi ohjuksena ilmaan, levitti nopeasti siipensä ja otti suunnan itään. Hän lensi kauan, lähes vuorokauden, ohi Xandarian, ohi myrkyn kanjonin joka nyt oli radioaktiivinen, suoraan yli oilojen suola-aavikon jossa oilot huomasivat hänen varjonsa ja nopeasti vetäytyivät koloihinsa, aina juuriinsa asti saakka. Lopulta hän näki Tuulen vuoret, Auruksen valtakunnan keskipisteen. Aurus ei ilmeisesti huomannut hänen tuloaan, sillä minkäänlaista vastarintaa ei ollut. Lensi kyllä joitakin pienempiä ilman lohikäärmeitä, mutta ne Braedronyzatol ajoi tiehensä pelkällä murahduksella. Lopulta hän saapui suurimman vuoren kohdalle, jolla ei ollut huippua vaan kraatteri. Auruksen pesä. Siellä oli pohjana isoja puita, eläimien ruhoja ja lantaa. Kaikki ilman lohikäärmeet käyttivät pesiensä rakentamisessa lantaa, myös ilman keisari. Aurus nukkui. Braedronyzatol laskeutui suoraan hänen viereensä, mikä oli todella röyhkeää. Lohikäärmeet eivät voineet sietää sitä että heidän pesiin tunkeuduttiin. Aurus heräsi Braedronyzatolin laskeutumisesta aiheuttuvaan meteliin ja salamannopeasti henkäisi valtavan pilven kuumaa, myrkyllistä ilmaa kohti Braedronyzatolia. Se poltti hapon keisarin suomuja, muttei aiheuttanut varsinaista vahinkoa. Aurus huomasi vihdoin kuka hänen vieressään oli ja ihmetyksellä ei ollut rajoja.
"Bradronyzatol?", hän kysyi epäilevästi. "Mitä sinä täällä teet? Miksi tunkeudut pesääni?"
"On sullakin turvatoimet, kun heräät vasta kun sun viereesi laskeudutaan." Braedronyzatol sanoi ivallisesti. "Mutta se ei ole tärkeää.", hapon keisari huokasi ja sanoi: "Enigronom on kuollut." Hyvin pitkään Aurus oli hiljaa ja sanoi sitten:
"Sinäkö hänet tapoit? Miksi?" Ilman keisari oli hyvin hämmästynyt. Braedronyzatol nuoleskeli hiljaa eturaajojaan johon Auruksen ilma oli osunut ja sanoi sitten vihdoinkin: "En. Eikä se ollut Gastaoyrkaan." Aurus oli taas hiljaa ja sitten sanoi hyvin epäilevästi: "Jos se et ollut sinä, eikä myrkyn keisari, niin kuka sitten?" Braedronyzatol katsoi Aurusta hänen harmaansinisiin silmiin ja sanoi yhden sanan:
"Aamunkoitto." Auruksen silmistä paistoi selvästi uteliaisuus ja halu saada tietää. Braedronyzatol kertoi kaiken tietämänsä Aamunkoitosta ja Aurus kuunteli hyvin vakavana. Kun Braedronyzatol lopetti ilman keisari oli pitkään hiljaa.
"Awhnarin nimeen, tämähän on vakavaa!" Aurus sanoi huoli äänessään.
"Kas kun huomasit...itse en tiennytkään." Braedronyzatol rupesi humoristiseksi, mikä oli hyvin harvinaista. Aurus suuntasi terävän katseensa hapon keisarin punamustiin silmiin ja sanoi:
"Nyt ei ole aikaa ruveta vitsikkääksi, meidän on tehtävä jotain!" Braedronyzatol katsoi hiljaa pilviä ja totesi:
"Ajattelin mennä Xandariaan varoittamaan Carselia..." Aurus näytti siltä kuin joku olisi päästänyt vitsin jota hän ei ihan ymmärtänyt.
"Sinä...ja Xandariaan? Ulkonäkösi on ajanut ihmisiä hulluiksi, jotka ovat nähneet sinut vain etäältä ovat tehneet itsemurhan, jos menet Xandariaan suistat koko valtion tuhoon." Tähän Braedronyzatol heitti vastaväitteen:
"Ehkä tavalliset ihmiset, mutta kenraalit? En usko Carsel ja Yriona ovat sellaisia sadisteja että heidän oma mielikuvitus pystyy pahempaan kuin minun ulkomuotoni. Vanhasta Hustonista en tiedä, mutta ihmisten keskuudessa hän on legenda." Aurus myönsi asian. Kaksi keisaria jaktoi keskusteluaan vielä pitkään, vuorokausia ja Tronissa oli nyt uusi uhka. Pian koittaisi Aamunkoiton aika, elleivät mahtavimmat yhdistäisi voimiaan.

Gabriel