Kehitys
Osa 9 - Uudelleentapaaminen

Veden lohikäärme lensi huimaa vauhtia kohti metsän laakosa. Klevnillä oli täysi työ pysyä sen selässä ja kaiken lisäksi oli se kirottu sauva. Hän kuuli Gastaoyrin hengityksen takanaan ja haistoi siitä lähtevän terävyyden. Veden lohikäärme tiesi minne mennä ja lensi kohti Qelin mökkiä. Hän paiskautui täydellä vauhdilla Qelin lampeen ja hänen siivet suojelivat Klevnia. Lohikäärmeratsu kuitenkin päästi hyvin kovan kiljaisun. Sen siivet saattoivat olla murtuneet. Klevn oli ihan ymmällään, mutta tointui nopeasti. Hänen päässään oli vain yksi ajatus. Jos he olivat nyt täällä, niin oli Gastaoyrkin.

M'rah, Hunoar, Laira ja Qel olivat Qelin mökissä pitämässä neuvottelua. Vasta nyt kaikki ymmärsivät kuinka vakava ongelma Aamunkoitto oli ja että hänen päihittämiseen tarvittiin koko Xandarian ja kaikkien keisarilohikäärmeiden apu. Ja se ajatus tuntui mahdottomalta. Tunnelma oli hyvin hiljainen ja kaikki puhuivat vähän. Kuitenki heidät havahdutti valtava jyrähdys joka kuului Qelin lammesta ja heti uskomaton ulvonta sen perään. Kaikki riensivät ulos ja näkivät lammessa olevan veden lohikäärmeen ja sen selässä pökertyneen Klevnin. M'rahin sydän suorastaan hypähti riemusta.
"Klevn!" hän sanoi. "Ystävä, mitä sinä täällä teet? Entä miksi saavuit näin hengenvaarallisella tavalla?" M'rah kyseli.
"Nyt ei ole aikaa..." Klevnin hengitys oli katkonnaista ja hän oli paniikissa. "Pitää...suojautua. Hänen myrkyn majesteettinsa...keisarilohi....Gastaoyr...Gastaoyr...on...täällä. Hän tappaa kaikki. Hän...raivoissaan...me...tun...geuduttiin...hänen...mailleen. Nopeasti...pois...auttakaa." Klevn puhui hyvin katkonnaisesti. Kaikki olivat hiljaa. He eivät käsittäneet mitään.
"Gastaoyr?!" Hunoar kysyi. "Gastaoyr? Mitä..." Sitten hän keskeytti lauseen kun jokin hyvin valtava varjo lankesi heidän ylleen. Hänen myrkyn majesteettinsa, Tronin jalokivi, keisarilohikäärme Gastaoyr katsoi heitä. Suoraan heidän yläpuolellaan, 300 metriä korkeamalla oli Gastaoyrin valtava pää. Keisarilohikäärme oli laskeutunut äänettömästi ja katsoi nyt heitä.

Gastaoyr oli lentänyt tavallista hitaammin lohikäärmeratsun ja sen ratsastajan perässä. Pikkuinen lohikäärme oli yltänyt vaikuttavaan nopeuteen kokoonsa nähden. Gastaoyr oli tehnyt myös hyvin laiskan, melkein merkittämättömän iskun eturaajallaan lohikäärmettä kohti. Veden lohikäärme väisti sen. Hän näki kuinka ratsastaja lohikäärmeeneen paiskautui suoraan veteen ja ihmetteli oliko kukaan selvinnyt hengissä. Näköjään oli. Gastaoyr oli laskeutunut äänettömänä ihmisten viereen ja kun he huomasivat hänet ja nostivat päätään hän näki heidän silmät jotka olivat täynnä kauhua. Hän katsoi heidän silmiin mietteliäästi ja aikoi lopulta lopettaa heidät ja tappaa koko tämän metsän myrkyllään, mutta havaitsi jotain hyvin voimakasta takanaan. Gastaoyr kääntyi.

Pronssikeisari oli päättänyt tappaa keisarilohikäärmeet yksi kerrallaan, tietyn ajan välein. Kun hän oli saapunut seuraavan kohteensa, Gastaoyrin, alueelle hän ei ollut havainnut mitään merkkiä siitä että myrkyn keisari olisi paikalla. Hän kuitenkin havaitsi että Gastaoyr oli suhteellisen lähellä, noin yhdeksänsadan kilometrin päässä täältä, Gastaoyrin suon keskipisteestä. Aamunkoitto hymyili itsekseen, sulki silmänsä ja kuvitteli itsensä Gastaoyrin luo. Teleporttaus onnistui helposti. Kun hän avasi silmänsä hän näki olevansa suoraan Gastaoyrin takana. Ilmeisesti hän oli jossain kylässä, jonka ympärillä oli paljon metsää. Hiljaa Aamunkoitto otti yhden Otrodin metallista valmistetun keihään. Sitten Gastaoyr kääntyi ja edes katsomatta vastustajaansa sylkäsi suuren annoksen polttavaa myrkkyä. Otrodin metallista valmistettu keihäs putosi Aamunkoiton kädestä ja tuska oli niin suunnaton että hetkeksi hän kuvitteli olevansa taas jäisen unen valtakunnassa. Myrkky ei kuitenkaan vaikuttanut häneen mitenkään. Hän oli käytännössä haavoittumaton. Aamunkoitto nousi korkeamalle, keskittyi ja manasi paikalle henkiä. Riivattaria. Eivät ne toki voineet Gastaoyria vahingoittaa, mutta hetkeksi keisarilohikäärme saattoi sekaantua. Mutta toisin kävi. Edes huomioimatta riivattarien kiljuntaa Gastaoyr hypähti ilmaan ja iski Aamunkoittoa eturaajallaan. Kynnet osuivat häneen hyvin tuskallisesti. Gastaoyr heilutti vielä häntäänsä ja iski sen täydellä voimalla Aamunkoiton päälle joka oli tippunut maahan. Tämä alkoi olla jo hyvin tuskallista. Sitten hänen myrkyn majesteettinsa otti Aamunkoiton eturaajaansa ja nosti hänet suunsa kohdalle. Sitten keisarilohikäärme puri häntä rintakehään niin voimakkaasti kun pystyi. Tuska oli suunnaton. Veti vertoja jopa hänen jäisen unen valtakunnassa kärsimälleen tuskalla. Aamunkoitto oli kyllä haavoittumaton, mutta ei vielä immuuni kivulle, joten hän teleporttautui hyvin nopeasti pois. Gastaoyr oli päihittänyt hänet saamatta itse yhtään vahinkoa.

M'rah, Hunoar, Laira ja Qel katsoivat taistelua uskomatta silmiään. Gastaoyr päihitti Aamunkoiton täydellisesti. Vaikka he olivat suhteellisen turvallisella paikalla, he kuitenkin perääntyivät aina jokaisen äkillisen liikkeen aikana. Sitten Aamunkoitto vetäytyi. Gastaoyr käänsi päänsä heitä kohti, mutta keisarilohikäärmeen raivo oli tyydytetty ja Gastaoyr lensi pois. Siitä aiheutuvan tuulen takia he kaikki lennähtivät metrien päähän, mutta eivät vahingoituneet. Gastaoyr oli sylkenyt myös valtavan määrän myrkkyä, mutta se olikin lentänyt metsän laakson etelä-osaan, joka oli syvin kohta alueella. Sinne kerääntyisi kyllä myrkkyjärvi, mutta muuten he olivat todella onnekkaita. Lopulta he ymmärsivät auttaa Klevnin ja lohikäärmeratsun lammesta ja antaa molemmille syötävää. Qel myös tarkisti oliko kukaan pahasti vahingoittunut. Ei näyttänyt olevn, mutta molemmat olivat hyvin lähellä hermoromahdusta. Klevn autettiin Qelin mökkiin, jossa hän saisi levätä. M'rah ihmetteli mikä mahtoi tuoda hänen entisen seikkailutoverinsa tänne. Jotain tärkeää varmaan.

Gabriel