Petetty rakkaus

"Ginaaa!" Jim huusi, ja juoksi vaaleahiuksisen tytön perään. Tyttö pysähtyi ja kääntyi katsomaan.
"Ai, hei Jim" hän sanoi, ja halasi poikaa.
He olivat olleet yhdessä jo kolme vuotta, ja heidän suhteensa kukoisti edelleen.
"Mikset odottanutkaan minua koulun aulassa"Jim kysyi
Tyttö ei vastannut, vaan juoksi Lauran perään, joka kulki edellä.
Koulu oli juuri päättynyt, ja Jim oli ihmeissään. Oliko hän tehnyt jotain väärää, sitä ei voi tietää. Jim päätyi siihen tulokseen, ettei naisia voi ymmärtää. Jim käveli kotiin, ja suoraan huoneeseensa. Hän oli nelihenkisen perheen vanhin lapsi, ja hänen isänsä aina ylpeili miten hyvän pojan oli kasvattanut. James, hänen nuorempi veljensä oli ihan toista, hän oli ollut jo nuoresta, 16:n vuoden iästä huolimatta monesti poliisien kanssa tekemisissä, mutta koska isä oli kaupunginjohtaja, oli hän päässyt pulasta joka kerta. Heidän äitinsä Susan oli kotiäiti, ja isä George siis kaupunginjohtaja. Jim meni makaamaan vuoteelleen, ja odotteli ajan kulua. Hän ei pystynyt keskittymään kouluun tai tietokoneeseensa, jolla hän ansaitsi rahaa itselleen. Jim oli nyt yliopistossa ensimmäistä vuottaan, ja asui kotonaan, äidin toivomuksesta. Hän makasi sängyllään koko päivän ja mietti, mitä hän oli Ginalle tehnyt. Hän mietti ja mietti, kunnes hänen huoneensa vanha kaappikello löi yksitoista, hän oli maannut sängyllä kohta seitsemän tuntia. hän veti peiton ylleen, ja alkoi nukkua. Yö oli rauhaton, koska mielessä pyöri edessä oleva viikonloppu.

Aamulla hän heräsi puhelimen soittoon. Larry soitti.
"No!?" Jim vastasi unissaan
"Et ikinä usko mitä näin tänään aamulla!" Larry sanoi
"No en varmana usko..." Jim jatkoi tympääntyneenä
"James ja Gina kävelivät käsi kädessä kaupungilla kohti Ginan kotia..." hän ei ehtinyt lopettaa
"Koska!?" James tivasi
"Ihan äsken..." Larry aloitti
Jim sulki puhelimen, ja puki vaatteet päälleen, ja jouksi ulos. Kello oli jo yksitoista ja koska oli lauantai, ei kadulla ollut paljon ihmisiä. James juoksi Ginan kodin luo, ja koputi ovelle. Ginan äiti tuli avaamaa.
"Hei Jim, Gina ei ole juuri nyt kotona, mut..." hän aloitti
"Ei haittaa, käyn hänen huoneessaan, nopeasti" Jim sanoi.
Hän työnsi Ginan äidin, Marilynin pois tieltään. Hän repäisi Ginan huoneen oven auki, ja näki heidät. James ja Gina, yhdessä. Häntä alkoi oksettaa.
"Voin selittää..." Gina yritti
"Painu sinä helvettiin!!" Jim huusi
Jim juoksi pois, kaupungin laidalla olevalle sillalle. Ja alkoi sitten kerätä ajatuksiaan. Kolmen vuoden yhdessäolo oli loppu. Hänen maailmansa oli tyhjä. Hän katsoi alas mustaan veteen...

"George, oletko valmis?" Susan huusi "Hautajaisiin oli muut kutsuttu kymmeneksi, ja kello on kymmentä vaille." hän jatkoi
He nousivat autoon ja lähtivät hautausmaalle.
"Miksi James teki tämän itselleen?" Hän ihmetteli
"James Herbert Willis, maasta sinä olet tullut, ja maaksi olet jälleen tuleva. Olkoon Jumala sielullesi armollinen." näihin papin sanoihin toimitus loppui.
Jim ei ollut paikalla. Hän ei halunnut nähdä veljeään enää ikinä, edes ennen tämän viimeiselle matkalle lähtöä. Sitä vastoin hän ajatteli Ginaa, ja mitä heille tapahtuisi.
Hän roihkaisi mielensä vielä viimeisen kerran, ja lähti tapaamaan Ginaa.
Hän näki Ginan istumassa puistonpenkillä matkan varrella.
"Saanko istua tähän?" Jim kysyi
Gina empi hetken.
"En voi estää sitä kuitenkaan" hän sanoi viimein
"En voi valehdella sinulle. Sinä ehkä rakastit Jamesia, ja ehkä minuakin, joskus, mutta voitko antaa anteeksi, että hylkäsin sinut" James sanoi
"Sinä siis.." Gina sanoi
"Kyllä, tiedän, että sinä päivänä oli kaksikin suurta tapahtumaa. Sinut valittiin Lontoon yliopistoon, ja meidän suhteemme alusta tuli kuluneeksi kolme vuotta." Jim sanoi
Tuli hetken hiljaisuus
"Ei se ole vain sitä, sillä olemme erkaantuneet toisistamme jo pitkän aikaa, ja tämä oli tulos." Gina sanoi
Jim mietti hetken, ja kyynel purskahti esiin hänen silmäkulmastaan.
"No, sitten, eipä muuta kuin hyvää loppuelämää" Jim sanoi itku kurkussa.
Jim lähti, ja kun hän oli jo poissa näkyvistä, yksinäinen kyynel vierähti Ginan posken virheettömälle iholle.
Gina mietti vielä hetken, ja nousi, hän alkoi kävellä kotiin, mutta mietti vielä kerran. Tämä oli hänelle ainoa mahdollisuus saada Jim itselleen. Ei tämä ollut Jimin syytä, Gina itse halusi seikkailun, ja sen hän sai, todellakin.
Hän juoksi, ja juoksi, kunnes löysi Jimin, hän oli tekemässä köydestä hirttosolmua puun oksaan. Hän pujotti silmukan kaulaansa.
"EI!!!" Gina huusi, ja juoksi hänen luokseen
"Rakastan sinua, ja olen aina rakastanut. Halusin elämääni seikkailua, ja James tarjosi sen. Mutta ilman sinua, elämäni on tyhjä" Gina sanoi
"Ei voi mitään..." Jim sanoi, ja pudottautui köyden varaan.
Gina alkoi itkeä, ja yritti auttaa, mutta Jim oli jo kuollut. Gina otti kirjeveitsen taskustaan, ja veti ranteensa auki. Siinä he olivat, ehkä onnellisempia kuin koskaan eläessään...

The End

Mikki