Final Fantasy VIII Arvostelu

Tähän alkuun mainittakoon, että tämä arviointi on tehty lähinnä PlayStation-versiota varten, tosin peli on lähes samanlainen myös PC:llä. Eri osa-alueita arvioidaan kuitenkin PlayStationin suorituskykyyn nähden, joten kehut ja haukut grafiikasta, tuntumasta ja äänistä eivät välttämättä kerro totuutta hutiloidusti käännetystä PC-versiosta joka ei ole läheskään yhtä hyvä kuin PlayStation versio, jos verrataan laitteistojen tasoeroon. Eli 5-vuotiasta PlayStation vanhusta nykyajan äärimmilleen kiihdytettyihin huomattavasti kalliimpiin tietokoneisiin. Sama tunnelma löytyy onneksi molemmista versioista!

Final Fantasy Saga on edennyt jo kahdeksanteen osaansa ja Square on onnistunut tekemään jälleen edellisosiin verrattuna hyvin erilaisen pelin. Oikeastaan mikään muu roolipeli ei anna tälle pelille kunnollista vertailupohjaa, paitsi sarjan edellisosa Final Fantasy VII PlayStationille, joka saavutti myös Euroopassa todella suuren menestyksen.

Grafiikka

Ensimmäisenä huomiota herättää pelin ennennäkemättömän komea grafiikka, joka saa FFVII:n näyttämään lähinnä hauskalta pienine pelihahmoineen, jotka ovat kasa värjättyjä polygoneja ilman tekstuureja. FFVIII on astunut askeleen pidemmälle ja pelihahmoista on tehty ihmisen näköisiä sekä kokoisia ja eräs muutos on myös se, että ryhmässä olevat hahmot eivät mene missään muualla kuin kartassa FFVII:n tavoin päähahmon sisälle, vaan kaikki kolme juoksentelevat joka paikassa peräkkäin luoden näin todentuntuisemman tunnelman. Hahmojen animaatio on myös aidon näköistä, vaikkei sitä edes ole toteutettu motion capturella.

Taustat ovat tarkkoja kuvia, joista on tehty kolmiulotteisen tuntuisia polygoni-hahmojen avulla FFVII:n tapaan, mutta nyt myös talot ovat piirretyt samoin kuin ulkomaisemat (toisin kuin seiskan yläperspektiivistä piirretyt huoneistot). Useissa kuvissa on myös pientä animaatiota (esim. vesi aaltoilee) ja muutamassa kohdassa myös erilaisia efektejä, kuten tausta sumenee kuvauskohtaa lähestyttäessä tai kuvan etu- ja takaosa menevät eri tahdissa niinkuin oikeastikin.

Taistelut on toteutettu myös edellisosaa vieläkin komeammalla grafiikalla ja ero siihen on selvä. Hieno grafiikka taisteluissa on myös huonoksi meille eurooppalaisille pelaajille, sillä PAL-version ruudun ala- ja yläreunaan lisätyistä paksuista mustista palkeista huolimatta ruudunpäivitys on alhainen. Jos ei häiritsevä, niin ainakin toisinaan silmin selvästi havaittava. Myös kartassa, joka on toteutettu samalla systeemillä kuin FF7:ssa, on turha enää odotella nopeita Highwindin tapaisia lentoja, koska pelin lentoalus Ragnarokista on tehty niin hieno, tarkka ja komea että se menee tuskastuttavan hitaasti varsinkin käännyttäessä (onneksi on autopilot niin ei tarvitse kääntyä kun menee eri paikkoihin!).

Grafiikka on joka tapauksessa todella upeaa ja Squaren mestarigraafikot ovat kehitelleet edelleen jo Final Fantasy VII:ssa (tosin hyvin vaatimattomasti) nähtyä reaaliaikaisen, itseohjattavan grafiikan yhdistämistä saumattomasti pelin aivan käsittämättömän upeisiin CG- jaksoihin eli elokuvamaisiin videopätkiin. Sitä pelit alkavat varmasti tulevaisuudessakin tarjoamaan yhä enemmän, kun tekniikka ja laitteistot vain kehittyvät edelleen.

Yleisenä trendinä näyttää pelin suunnittelussa olevan elokuvamainen pelikokemus ja siinä Square onkin onnistunut lähes täydellisesti. Kun katsoo pelin leuatloksauttavia CG-jaksoja ja etenkin lopun mykistävää musiikin (ja erityisesti grafiikan) yhteistä silmiä ja korvia hivelevää riemujuhlaa, millaista ei mikään peli ole koskaan vastaavalla tavalla tarjonnut. Saa nähdä millaisen spektaakkelin Square saa aikaiseksi kun jo pitkään valmisteilla ollut, kokonaan animoitu, täyspitkä Final Fantasy elokuva valmistuu ja tulee elokuvateattereihin joskus tämän vuosituhannen alkupuolella.

Juoni

Pelin tarina pyörii nuoren Squall Leonhartin ympärillä, joka valmistuttuaan SeeD-palkkasotilaaksi Balamb Garden nimisestä sotakoulusta, lähtee ystävineen kiertämään maailmaa erilaisissa tehtävissä, kokien välillä takaiskuja, toisinaan menestystä. Squallin hiljaisen persoonan alta paljastuu ajankuluessa johtajatyyppi, jonka tunteetkin tulevat hiljalleen pintaan, kun hän tapaa kauniin Rinoa Heartillyn, joka päätyy lopulta samaan joukkoon. Pelin teemana onkin tarkoitus olla rakkaus, mutta se ei kyllä näy selvästi itse pelissä (ehkä odotin siinä suhteessa liikoja), mutta on kuitenkin siellä taustalla ja alkaa näkyä yhä voimakkaammin loppua kohden Squallin pelastettua Rinoa avaruudesta ja sen jälkeen Eyes on me -biisin soidessa ja tietenkin todella upeassa lopussa.

Rakkauttakin suurempaa osaa näyttelee Edea-velho, joka on toisinaan pahan tulevaisuudesta tulleen Ultimecian vallassa. Vaikka Edea on välillä hyvä Cid Kramein eli Balamb Gardenin johtajan vaimo, ei Matronin eli Sorcerss Edean (joka on pelin pääpahis, mutta ei mielestäni Sephirothin(ks. Final Fantasy VII) veroinen, pysäytykseen ole muuta keinoa kuin taistella häntä vastaan ja estää pahat aikeet. Suurta osaa näyttelevät myös unimaiset takautumat, joissa erikoiskykyjä omaava Ellone tyttö vie Squallin ryhmineen menneisyyteen Lagunan ja tämän ystävien Wardin ja Kirosin housuihin.

Peli seuraa orjallisesti valmiiksi suunniteltua juonta, jota siivittävät jo mainitut upeat animaatiot. Valitettavasti myös Squarea vaivaa hieman sama ongelma, kuin muitakin pelitaloja eli grafiikkaan panostetaan todella paljon, josta pelin muut osa-alueet kärsivät. Tässä pelissä se näkyy juuri lineaarisena juonena, joka ei olisi roolipeleissä kovin suotavaa. Toisella ja kolmannella cd:llä tilanne hieman korjautuu, kun pelaajalle annetaan vapaat kädet suorittaa erilaisia sivutehtäviä, mutta erilaisia, valinnoista riippuvia juonenkulkuja on turha odottaa.

Pelattavuus

Taistelusysteemi on pääosin samanlainen kuin Final Fantasy VII:ssa, tosin myös ne edellämainitut mustat palkit ovat häiritsemässä, mutta onneksi se seitsemännen osan lähes puolet kuva-alasta vienyt valintapalkki on korvattu vain tarvittaessa ruudun alaosaan ilmestyvällä valikolla, sekä jatkuvasti oikealla näkyvällä HP- tilanteen sekä ajan kertovalla osalla missä ei ole häiritsevää taustaa. Kaikki tekstit ja valikot saa piiloon halutessaan painamalla Select- nappulaa. Ruudun yläosa kertoo jatkuvasti mitä taistelussa tapahtuu. Taistelut tulevat entiseen tapaan satunnaisesti ja ne ovat vuoropohjaisia. Taistelussa nouatetaan Squaren keksimää ATB eli Active Time Battle-järjestelmää jossa aikapalkki näyttää milloin tulee kenenkin vuoro. Taistelun jälkeen näkee sitten kehittymisensä, mahdolliset esineet mitä vihollisilta sai sekä AP- ja EXP- pisteet.

Edellisosan Materia-systeemi on korvattu uudella Junction- systeemillä, mikä ei ehkä ole yhtä hauska, mutta ainakin uusi. En ymmärrä, miksi sitä väitetään usein hankalaksi, sillä ainoa asia mikä pistää välillä miettimään, ovat pienet kuvakkeet, joiden merkitys on muistettava ulkoa jos ei jaksa käydä tarkistamassa valikon Tutorial-oppaasta. Junction-systeemi perustuu erilaisiin Guardian Force summoneihin joita on lopulta yhteensä 16, jotka voi sitten laittaa haluamilleen hahmoille. MP-taikapisteet on nyt poistettu käytöstä ja eri taikoja voi haalia vihollisilta itselleen Draw-komennolla ja erityisiltä Draw-pointeilta maksimissaan 100 kappaletta yhtä taikaa kohti ja korkeintaan 32 eri taikaa per hahmo.

Jokainen GF sisältää useita abilityjä ja AP kehittää lisää uusia, kuten myös eräät esineet. Jos GF sallii, voi keräämiäsi taikoja Junction- systeemillä liittää parantamaan puolustusta, hyökkäystä ja muita, kuten HP ja Magic. Tutorial on siis valikkoon laitettu pelin ohjekirja, joka monipuolistuu pelin edetessä. Se myös kertoo tärkeitä juttuja esim. Junction-systeemistä ja siitä miten taistelut ovat sujuneet kunkin hahmon osalta.

Roolipeleissä on yleensä hyvä kerätä mahdollisimman paljon kokemuspisteitä, mutta tässä pelissä asia ei olekaan itsestäänselvyys, sillä ensinnäkin levelin kehittymiseen riittää vain 1000 kokemuspistettä, mikä on todella helppo saavuttaa. Toisekseen viholliset kehittävät myös leveleitä toisin kuin Final Fantasy VII:ssa ja saavat tällöin enemmän HP:ta ja ovat muutenkin suhteellisesti vahvempia, kuin alhaisemmilla leveleillä. Se pistää miettimään kannattaako alussa kehittää hahmoa, sillä myöhemmin pelissä saa vielä levelin noustessa tärkeitä statistiikkaa parantavia kykyjä ja vastaan tulee isoja vastuksia, joilla on todella paljon HP:ta.

Äänet

Kun on kerran kyse roolipeleistä, musiikki nousee todella tärkeäksi elementiksi, tunnelman luojaksi. Ei ole ihan sama mitä musiikkia taustalta kuuluu, kun roolipelimaailmassa seikkailee satoja tunteja. Tämä peli ei petä tässäkään suhteessa, sillä Nobuo Uematsu, tuo Squaren legendaarinen säveltäjämestari, joka on luonut ikimuistoiset musiikit lähes kaikkiin Final Fantasy peleihin, on jälleen päästetty säveltämään tämänkin pelin kaikki yli 74 melodiaa. Soundtrack vie neljä cd-levyllistä ja sisältää yli neljä tuntia musiikkia joten se on kaikkien Final Fantasy fanien pakkohankinta.

Uematsu teki ihmeitä jo Super Nintendon heppoisella ääniprosessorilla ja hänen unohtumattomimmat tuotoksensa ovat juuri SNES:n kulta-ajalta etenkin pelistä FFVI, jonka veroista musiikkia en usko Uematsun enää tekevän. Nyt Uematsu on lopulta sisäistänyt kaikki PlayStationin salat ja saanut taas huiman määrän hyviä kappaleita aikaiseksi. Reilun 70:n kappaleen seasta löytyy tosin huonojakin kipaleita, mutta onhan se ymmärrettävääkin. Musiikit sopivat peliin täydellisesti ja niissä on havaittavissa edellisosien vivahteita ja tietenkin uusittu versio legendaarisesta Chocobo-kappaleesta.

Ääniraitoja hallitsee kuitenkin Eyes On Me-kappale monessa eri variaatiossa ja parhaimpaan niistä on lisätty myös laulu kalliisti palkatun ja upeaäänisen Faye Wongin toimesta. Äänitehosteet ovat parantuneet edellisosien pimputuksesta, mutta kaipaan edelleen puhuttuja vuorosanoja, mikä tosin veisi liikaa tilaa CD:llä, mutta jospa PS2 toisi senkin ilon tilavilla DVD-levyillään.

Triple Triad

Yhtenä keskeisenä uutuutena Final Fantasy VIII:ssä on mielestäni hauska pikkupeli Triple Triad, jota voi pelata ketä vastaan tahansa koko maailmassa. Peli on kaikkien yhteisöjen suosikki, mutta sen säännöt muuttuvat ja sekoittuvat riippuen siitä missä pelaat. Kortteja on 110 erilaista ja ne koostuvat vihollis-, GF- ja pelaajakorteista, joita saa paitsi voittamalla, myös muuttamalla vastaantulevia vihollisia korteiksi. Riippuen säännöistä peli vaatii välillä taktiikkaa, vaikka käsissä olisi hyväkin korttisarja. Korteista on myös hyötyä itse pelin suhteen, sillä kortteja voi muuttaa myös hyödyllisiksi esineiksi täydellisellä korttikokoelmalla brassailun lisäksi. Pelilaudalla on tilaa yhdeksälle kortille (3x3) ja jokaisessa kortissa on numero yhdestä kymmeneen neljään pääsuuntaan. Kortteja sitten vain lätkitään vuorotellen pöytään ja ne kortit saa käännettyä itselleen, joissa on suurempi luku kuin vastustajan kortissa vierekkäisillä sivuilla.

Puutteet ja kommentit

Pelissä on muutama puute joiden poissaoloa en ymmärrä:

• Vain Squallille ja Rinoalle voi antaa pelattavista hahmoista nimet. Lisää tuskastuttavia nimenmiettimis-sessioita.
• Ikkunoita ei voi muokata ja niiden väriä vaihtaa, kuten aiemmissa Final Fantasyissä. Harmaa käy ajanmyötä tympimään.
• Nelos-cd:ltä on jätetty pois kaikki kaupungit. Luultavasti massiivisen loppudemon vuoksi, mutta olisi ollut kuitenkin kiva kierrellä eri paikoissa lopussakin. Olisivat tehneet vaikka viisi CD:tä.
• Peliin ei ole lisätty Gold Saucerin tapaista huvittelukeskusta Chocobo-ajoineen. Triple Triad ei riitä, eikä Suomessa ole edes Pocket Stationia.
• Erilaiset suojukset ja kokonaan uusien aseiden osto on jätetty pois. Onpahan sentään kehittäminen.

Sitten jotain suomalaisista TV-peliohjelmista:

Myös tämä peli osoitti kuinka huonosti suomalaiset arvostelijat tutkivat pelejä ennen arvosteluaan. Muuten mukavan Moon TV-kaapelikanavan arvostelussa moitittiin mm. sitä, kuinka taisteluja ei voi välttää mitenkään ??? (Ai ei vai!!!) Arvostelija väitti vielä pelaavansa jo viimeisellä cd:llä, mutta ei ollut ilmeisesti koskaan kuullutkaan, että Diablos-GF voi oppia Encounter None-abilityn, tai mikäli hän ei sitä ollut hankkinut niin pystyyhän kartassa välttämään taistelua kävelemällä esim. teillä, kiskoilla, vuokraamalla auton tai pyydystämällä Chocobon. Toinen Suomen peliohjelma Tilt taas valitti Guardian Force-hyökkäysten pituutta ja sitä että ne on aina pakko katsoa passiivisesti läpi tekemättä mitään. Taas väärin!!! Eikö Tilt ole vielä oppinut boost- komentoa? Jos sormia kuluttava, aivoja rassaava neliön suorastaan fetistinen hipelöinti on passiivista, niin mikä on sitten aktiivista? Suurin osa Guardian Forceista oppii boostin, eivätkä ne hyökkäykset nyt niin kovin kauaa kestä Edeniä lukuunottamatta.

Square on siis ottanut uuden linjan ja etenee vielä Final Fantasy VII:ää scifistisempiin ja todellisempiin ympäristöihin aiemmista osista poiketen. Mielestäni joku juttu ei pelissä ole aivan kohdallaan, mutta en vain tiedä mikä. Lähes kaikki on kuitenkin tehty paremmin kuin aikaisemmin, eikä Square jätä pelejään koskaan keskeneräisiksi, vaan hioo ja hioo niitä kunnes lopputulos miellyttää kaikkia.

Voi olla, että odotin peliltä aivan liikaa, mutta on todettava että peli on myös monin osin ylittänyt odotukseni. Yli 150 miljoonan markan panostus ja 180 ihmisen vuosien työ näkyy selvästi. Squaren taitavat pelintekijät ovat aina saaneet näihin peleihin sen jonkun taian, joka jälleen loistaa tästä pelistä. Se on se jokin, mitä eivät mitkään muut pelit tarjoa ja mikä saa pelaamaan Squaren pelejä satoja tunteja juuri kyllästymättä, ennen kuin kaikki salaisuudet on saatu selvitettyä. Final Fantasy VIII on erilainen peli kuin Final Fantasy VII ja omalla tavallaan paljon parempi kuin edeltäjänsä, ainakin grafiikan suhteen, mutta sarjan paras peli on edelleen Final Fantasy VI, joka julkaistiin Amerikassa nimellä Final Fantasy III, muttei saapunut valitettavasti koskaan Super Nintendolle PAL-versiona, joten me suomalaisetkin jouduimme tyytymään USA-importtiin muun Euroopan mukana (onneksi nyt on PC:lle emulaattoreita). Odotan jo innolla vielä PlayStationille tulevaa Final Fantasy IX:ää, jonka on luvattu palaamaan täydelliseen, ehkä scifiäkin mielenkiintoisempaan fantasiaan.

9.5

Teemu Suhonen