FFX:n arvostelu

Uuden pelin kehittäminen uudelle alustalle on vaativa haaste. Final Fantasy -sarjaa siirrettäessä Playstationille tekijät kamppailivat graafisten ominaisuuksien ja sen tuomien mahdollisuuksien kanssa. Final Fantasyjen toinen merkittävä sukupolven vaihdos on luonut aivan uudet puitteet pelisarjalle. Juuri siksi sarjan kymmenes osa on erityisen mielenkiintoinen tapaus.

Tapahtumapaikka ja tarina

Ensimmäinen suuri muutos on perinteisen Keski-Eurooppalaisen fantasiamaailman poisjättäminen. Maailman kulttuuriset teemat on peräisin Itä-Aasiasta, johon on haettu lisäväriä Tyynen valtameren saarilta. Uudenlainen ilme toimii mainiosti, vaikka loppuun ujutetut pakolliset aavikko ja lumimaisemat syövät kokonaisuutta. Muutenkin yleisilme on tuoreen raikas, mikä johtueen merellisyydestä ja selkeämmästä grafiikasta.

Tapahtumapaikan vaihtamisen lisäksi tekijätiimi on paneutunut miljöön sisältöön ja syvällisyyteen. Erilaisten syy ja seuraus -suhteiden ja yksityiskohtien vuoksi pelimaailma on kerta heitolla toimivampi ja eheämpi kuin edellisissä osissa. Esimerkiksi Besaid-saaren askeettinen ja helppo kulttuuri on selitettävissä yksinkertaisesti vallitsevien olojen perusteella. Aivan täydellisyyteen maailma ei tietenkään yllä, mutta suunta on oikea. Kulttuurista elämystä hakeville tapahtumapaikkana toimiva Spira on mainio esimerkki hyvästä pelimaailmasta.

Juoni rakentuu pyhiinvaelluksen päälle, jota sankariryhmä suorittaa. Vaikka vanhemmissakin Final Fantasyissa kierretään maailmaa porukassa, niin kymmenes osa onnistuu luomaan astetta syvemmän maailman. Vaikka tarina etenee lineaarisesti ja päättyy lopulta melko perinteiseen pahuuden kukistumiseen, niin pelissä esiintyneet teemat ja niiden nostamat kysymykset pysäyttävät ajattelemaan. Pohdittavaa riittääkin, sillä monitulkintainen maailma tarjoaa paljon mietittävää. Pelaaja onkin alussa yhtä ulkona kuin toiseen maailmaan joutunut päähenkilö.

Tämän kertaisesta hahmokaartista voi olla montaa mieltä. Päähenkilö Tidus tuo uutta verta sarjaan, mutta onnistuu samalla ärsyttämään yliaktiivisuudellaan. Auron edustaa ryhmän parhaimmistoa pelkästään aseistuksensa vuoksi. Muutenkin kyseisessä henkilöllä on asennetta. Loppujen lopuksi henkilöt sopivat hyvin tarinaan, vaan millainen olisi ollut tunnelma, jos sankariryhmä olisi ollut synkempi. Esimerkiksi pelkkien aseiden yhdenmukaistaminen olisi saattanut muuttaa kerta heitolla koko pelin luonnetta.

Juonta edistävät kohtaukset ovat myös kokeneet suuren muutoksen. Playstation 2 tarjoama tehoetu on mahdollistanut täysin kolmiulotteiset ympäristöt ja ääninäyttelyn. Ero onkin suuri, sillä kohtauksissa hahmot ovat entistä lähempänä pelaajaa. Myös hienot kamera-ajot ja leikkaukset ovat uuden alustan etuja. Sääli vaan, että pelisarjalle ominainen huumori on kuihtunut pois uudistuksien myötä, mutta ehkä parempi näin ? realistisemmille hahmoille on vaikea kirjoittaa lennokasta tekstiä.

Uusien haasteiden edessä pelitiimin kokemattomuus nousee esille juuri uudenlaisissa juonikohtauksissa. Joskus ääninäyttely pilaa kokonaan tunnelman. Myös hahmojen ontuvat liikkeet ja huonosti valitut kuvakulmat saattavat rikkoa eheyden. Onneksi ongelma korjaantuu myöhemmissä osissa, jolloin kehitystiimillä on enemmän kokemusta.

Audiovisuaalisuus

Graafinen yleisilme on saavuttanut uuden tason alustan vaihdon myötä. Perinteiset taustat on vaihdettu kolmiulotteisiin ympäristöihin, jotka ovat laadultaan lähes 2D-taustojen veroisia. Pelimaailmaa on elävöitetty itsestään liikkuvalla luonnolla ja muilla visuaalisilla tempuilla. Jokaisella paikalla on omat hauskat yksityiskohtansa, jotka edistävät omalta osaltaan kaunista maailmaa.

Suuremman parannuksen ovat kokeneet hahmomallit, jotka peittoavat helposti vanhat Final Fantasy hahmot yksityiskohdillaan, selkeydellään ja ilmeillään. Animaatiot ovat sulavia, etenkin taisteluissa, mutta edellä mainituissa juonikohtauksissa ne saattavat ontua. Siitä huolimatta hahmomallit ovat huippuluokkaa, varsinkin kun ne osaavat sopeutua erilaiseen valaistukseen. Viimeistään välivideoissa hahmot ja koko muu pelimaailma pääsevät oikeuksiinsa.

Musiikit ovat taattua Final Fantasy laatua. Teemakappale on erittäin koskettava, niin fanien kuin myös jopa tavallisten ihmisten mielestä. Taistelumusiikit kuulostavat myös hyviltä, tosin joistakin puuttuu se viimeinen silaus. Astetta synkempi musiikkimaailma olisi tehnyt tunnelmasta vieläkin paremman, nyt rakenteen rikkoo muutama yksittäinen kappale.

Yleisesti ottaen äänimaailma tukee mainiosti musiikkia. Mukaan ujutetut pienet yksityiskohdat täydentävät visuaalista loistoa. Etenkin Besaid on vaikuttavan kaunis paikka, niin grafiikkojen kuin myös äänienkin perusteella. Siksi onkin sääli, että ääninäyttely on heikkoa. Joissakin kohdissa teennäiset repliikit ja äännähdykset pilaavat tehokkaasti lumoavan hetken. Osasyynä on heikko huulisynkka, joka pahimmillaan on kauhistuttavaa.

Pelimekaanikka

Final Fantasyn X:n peruskaavaa on vähän yksinkertaistettu. Maailmankarttaa ei enää ole, vaan pelimaailma on yksi suuri kokonaisuus, jonka eri osa-alueiden välillä liikutaan jalan tai jonkin menopelin avulla. Perinteinen varustesysteemi on vaihdettu näennäisesti yksinkertaisempaan Customize-järjestelmään, joka toimii paljon paremmin, ainakin arvostelijan mielestä. Pelin pääpainoa on siirretty enemmän taisteluille ja juonelle. Puzzlejakin on muutama, joista suurin osa keskittyy Cloister of Trialeihin. Sinänsä näpsäkät Trialit menettävät hohtonsa lopussa, tosin ylimääräiset palkinnot ovat yllättävän tehokkaita motivoijia.

Taistelut ovat edelleen pelin kantava voima. Siksi uudistettu taistelusysteemi saattaa olla alussa outo pelisarjan vanhoille faneille. Muutokset ovat olleet kuitenkin myönteisiä, sillä taistelut ovat samalla taktisempia ja nopeampia kuin esimerkiksi yhdeksännessä osassa. Uusi aikasysteemi ja entistä toimivampi taitovalikoima ovat selvästikin onnistuneet luomaan lisää mielekkyyttä kahinoihin.

Audiovisuaalisesti taistelut on huippuluokkaa. Toisin kuin juonikohtauksissa, animaatiot on erittäin hiottuja ja sopivat mainiosti itse peliin. Uudistettu taistelumekaanikka mahdollistaa entistä paremmat ja vuorovaikutteisemmat liikkeet. Valoefektit ovat omaa luokkaansa. Sulavuudessa on vähän optimoitavaa, sillä peli hidastelee hienompien tehosteiden myötä. Ongelma ei ole onneksi häiritsevä, sillä sitä esiintyy erittäin harvoin.

Tasapainoltaan taistelut ovat kehittyneet. Jotkut taidot ovat tosin lievän optimoinnin tarpeessa. Mainioon pelattavuuteen se ei kuitenkaan vaikuta. Valikot ovat entistä helppokäyttöisempiä ja kontrollitkin on kohdallaan. Myös viholliset ja etenkin pomovastukset ovat onnistuneita, sillä niitä vastaan tappelee mielellään. Veteraaneille vastukset eivät ole vaikeita, enintään haastavia.

Kaikkien muiden osa-alueiden tapaan myös kehityssysteemiä on uudistettu. Statiikka ja uudet taidot perustuvat mielenkiintoisen Sphere Gridin ympärille. Uuden systeemin myötä hahmot kehittyvät nopeasti ja muutokset voi itse huomata. Myös valinnanvapaus on kasvanut, mikä lisää haastelllisuutta, monipuolisuutta ja ennen kaikkea mielekkyyttä. Tasoista on luovuttu, mikä on sinänsä harmi. Sphere Gridin tuoma ilo kuitenkin korvaa moisen pienen menetyksen.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Final Fantasy -sarjan kymmenes osa tarjoaa loistavaa viihdettä, joka kestää pelityylistä riippuen neljästäkymmenestä aina 240 tuntiin. Alipelejä on mukavan runsaasti ja vaikka ne eivät sovi oikein kunnolla peliin, niin ne ovat kuitenkin kelpo viihdettä. Jos minipelit eivät kiinnosta, niin aikaa voi kuluttaa salaisuuksien etsimiseen.

Vaikka uudistuksia riittää, niin pelin voi silti tunnistaa Final Fantasyksi. Laadultaan se nousee parhaimpien FF:ien kastiin. Se, onko peli koko sarjan parhain, on pelaajan oma näkemys. Pelistä olisi voinut tehdä vieläkin synkemmän, sillä tällaisenaan se on vielä vähän rikkonainen ja ailahteleva. Parannettavaa siis riittää, mikä on vain plussaa seuraavia osia odotellessa. Astetta syvällisempää kulttuurielämystä hakeville FFX on kuitenkin mainio ostos.

SDNKorento