Arvostelu julkaistu 17.12.2002.

Final Fantasy 1987–1994 on ?best of? -tyylinen levy kyseisten vuosien aikana julkaistuista uudelleensovitetuista soundtrackeista. Kuten best of -levyt yleensäkin, sisältää tämäkin aikaisemmin julkaisemattomia kappaleita (kaksi kappaletta) sekä remixejä parista kappaleesta. Levyllä on kappaleita seitsemältä eri FF-levyltä. Suurin osa kappaleista on hyvin valittu, mutta tuskin kukaan voi olla täysin tyytyväinen valintoihin. Missä ovat Dear Friendsin Ahead on Our Way, Celtic Moonin Main Theme of FFIV ja Grand Finalen Opening Theme ~ Tina? Nämä ovat mielestäni näiden kolmen levyn parhaat kappaleet, ja vaikka omistankin kaksi niistä alkuperäisillä levyillä, olisin silti halunnut niiden olevan tässä. Olisi myös ollut hauska kuulla kappaleita Vocal Collections -levyiltä. On toisaalta vaikea sanoa, mitä nykyiseltä kappalelistalta jättäisin pois tilaa saadakseni, sillä kaikki kappaleet ovat hyviä.

Ainoa ongelma vain on, että se kaikki on kuultu ennenkin. Kun ostin tämän levyn, en omistanut kuin Symphonic Suiten ja FFVII OSTin. Ajattelin, että en kuitenkaan tulisi ostamaan kaikkia levyjä, joista tässä on kappaleita. Ajattelin tyhmästi, sillä nyt omistan kaikki paitsi FFV Piano Collectionsin ja Dear Friendsin (huomasin, että siitä omistamani kopio olikin piraatti ja hankkiuduin siitä eroon). Eivätkä kaksi remixiä pahemmin lohduta. Onneksi aikaisemmin julkaisemattomat kappaleet ovat molemmat hyviä.

Eternal Legend of the Windilta ei ole yhtään kokonaista kappaletta. Levyn kappaleethan ovat yhdistelmä monista lyhyistä kappaleista, ja niiden alussa tulee tylsä englanninkielinen juonto. Tämän levyn kappaleet ovat kaikki tuollaisia lyhyitä. Roaming Sheep on äänenmurroksettoman poikatrion laulama. Kappale on ihan hyvä, mutta vähän outoa kuultavaa pelimusiikkilevyllä. The Breeze on naisvokalistin laulama ja syntikkabändin säestämä. Siitä on vaikea sanoa muuta mielipidettä kuin ?ihan kiva?. Aeria, the Prophet of Water on aika yksinkertainen kappale, mutta sitä kyllä kuuntelee ihan mielellään.

The Legend of the Great Forest on yksinkertaisesti japaninkielinen versio kappaleesta (alkuperäinen oli saameksi). Kappale muistuttaa aika paljon Uematsun Phantasmagoria-levyn joitain kappaleita. Taustalla kuuluu jonkin verran saamenkielistä puhetta, jota ei ole saatu pois. Dear Friendsin pianoversio on paljon parempi kuin Dear Friends -levyllä kuultava versio akustisilla soittimilla. Se ei poikkea melodisesti alkuperäisestä melkein yhtään, ja on rakenteeltaan sellainen tavallinen Piano Collections -sovitus.

Mikäli kuuntelee Grand Finalea esim. kannettavalla CD-soittimella, huomaa, kuinka huonosti se on miksattu. Akustiikka on saatu kuulostamaan oudolta ja bassoa on liian vähän. Erityisesti Aria di Mezzo Carattere pistää korvaan, sillä laulajan ääni kuulostaa levyllä hirveältä. Tämä remix on kuitenkin erittäin hyvä. Bassoa on lisätty, laulajan äänestä on poistettu kaikua ja sanoistakin saa nyt sen myötä selvää (niitä vain ei ole tällä kertaa kansilehdessä).

Song de Chocobo on big band -tyylinen sovitus kaikille tutusta chocobo-teemasta. Soolon soittaa huilu. Tästä on vähän vaikea sanoa mitään, kun en muuten kuuntele tällaista musiikkia, mutta hyvä sovitus tämä mielestäni on. Final Fantasy (Piano Version) on (yllätys, yllätys!) FF-teema pianolla soitettuna. Kappale on sovitettu todella hyvin ja sopii pianolle paremmin, kuin olisin osannut odottaa.

Ja sitten siihen kokonaisuuteen. Kuten jo sanoin, en ole täysin tyytyväinen kappalevalintoihin, joten ei siitä enempää. Levy alkaa Symphonic Suiten SCENE III:lla, jonka äänenlaatua on parannettu huimasti. Luulin ensi kerran levyä kuunnellessani, että tämä olisi äänitetty kokonaan uudestaan, mutta kyllä se yleisön yskiminen sieltä vain kuuluu taustalta. Theme of Love Celtic Moonilta on rauhallinen ja kaunis kappale, ja sopii soitettavaksi kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen. Seitsemäs kappale, Moogles' Theme Final Fantasy V:sta sai hymyn huulilleni kun kuulin sen ensimmäistä kertaa. Se on täysin syntetisaattorilla tehty (lukuun ottamatta sekunnin pituista miehen naurua), ja musiikillisesti ehkä vain vähän yli keskitason kappale, mutta sovitus on yksinkertaisesti hauska. Ymmärrän tämän valinnan täysin.

Levyn kolmas vokaalikappale, My Home, Sweet Home on Dear Friends -levyltä. Odotin, että se olisi laulettu suomeksi, mutta olikin sitten englanniksi ja saameksi. No, kaikkea ei voi saada. Tämä on ehkä juuri se kappale levyltä, jonka korvaisin Ahead on Our Waylla. Laulajia muuten säestävät kitara ja kantele, ei kaksi kitaraa, kuten minä aluksi luulin ja kuten jossain väitetään. 14. kappale, SCENE VII Symphonic Suitelta, kuulostaa todella hienolta äänenlaadun parannuksen jälkeen ja kuuluu ehdottomasti tämän levyn helmiin. Lopusta on jätetty yleisön taputukset pois.

Final Fantasy 1987–1994 on siis loistava levy, mutta ennen kuin menet ja ostat sen, kannattaa olla 100 %-sen varma, ettei tule ostamaan levyjä, jolta kappaleet löytyvät. Levy on loistava ostos kaikille, mutta erityisesti OST-ostajille ja niille, jotka eivät halua/uskalla ostaa soundtrackeja Final Fantasyista ennen PlayStation-aikoja.

Huom! Levy on sisällöltään täysin sama kuin lokakuussa 2001 Tokyopopin Yhdysvalloissa julkaisema Final Fantasy N Generation, jota olen muuten nähnyt suomalaisissakin kaupoissa ihan kohtuuhintaan. N Generation on siis halvempi ja huomattavasti helpompi löytää kuin Final Fantasy 1987–1994. Levystä on ilmestynyt myös rajoitettu painos, jonka mukana tuli Uematsun runoja ja muita kirjoituksia sisältävä kirja. Rajoitetun painoksen sisällössä ei ole kuitenkaan muita eroja.

- Lazba

Toista mieltä?
Lähetä musiikkiosastolle arvostelu sähköpostilla tai foorumeilla!