Soundtrackin tiedot ja kansikuva

Säveltäjä: Nobuo Uematsu
One-Winged Angelin sanoitus Carl Orffin Carmina Buranan pohjalta.

Kaikista kuulemistani sountrackeista juuri Final Fantasy VII:n Original Soundtrack on minulle rakkain. Final Fantasy VII oli juuri se peli, joka imaisi minut sisään Final Fantasy -maailmaan. Se peli oli minulle kaikki kaikessa, suurimmaksi osaksi laajan musiikkivalikoimansa takia. Teknologia oli kuitenkin kehityksessään silloin vielä siinä vaiheessa, että MIDI-muoto oli yleisin PC-pelien musiikeissa käytetty formaatti. Näin oli myös FFVII:n PC-version laita. PlayStation-versioon perustuva soundtrack paljasti minulle sen, mitä Uematsu yritti musiikillaan viestiä.

Soundtrack koostuu neljästä levystä, jossa kussakin on noin 20 kappaletta, yhteensä 85. Kappaleiden esitysjärjestys noudattaa ainakin jossain määrin pelin kronologista kulkua. Musiikkia soi yhteensä 4 tuntia ja 33 minuuttia.

Ensimmäisen levyn 23:sta kappaleesta kuuntelemisen arvoisia ehdottomasti ovat Prelude, Opening, Hurry! , Fighting, Fanfare, Still More Fighting sekä Crazy Motorcycle.

Prelude on aivan omaa luokkaansa; se on muuttunut ajan oloon jo klassikoksi Final Fantasyien alkusoittona (prelude=alkusoitto). Alkuperäisillä versiona se kuulostaa todella hyvältä! Vaikka harva jaksaa pelatessa katsella kaikkia alkutekstejä läpi, kannattaa edes OST:n ostettuaan kuunnella tämä kappale. Yksi parhaimmista.

Preludea seuraa Opening ~ Bombing Mission, varsinaisen pelin ensimmäinen kappale, joka soi alkuvideon aikana. Musiikkityyliltään vaihteleva: kappale alkaa rauhallisesti, mutta hetken päästä tempo kasvaa ja vauhti kiihtyy. Rauhallisesta kiihkeän jännittyneeseen. Varmasti monen suosikki.

Olen aina pitänyt Uematsun sävellyksistä, jotka hän tekee pelin ?Juokse! Aika loppuu! On kiire!?-kohtiin. Hurry! nimenä kertoo jo paljon.

Fighting ja Fanfare seuraavat toisiaan käsi kädessä. Fighting on normaali tappelumusiikki, jonka MIDI-formaatti on onnistunut ruhjomaan melodiaa lukuun ottamatta lähes täydellisesti. Alkuperäinen tuotos on PC-versiossa esiintyvää huomattavasti särmikkäämpi. Fanfare seuraa onnistunutta tappelua, ja vaikka se kuulostaa lähes samalta, tunnelataukset, jotka kappaleeseen liittyvät saavat sen kuulostamaan hyvältä.

Pomomusiikki Still More Fighting on kaikkien aikojen toiseksi parhain Final Fantasy -pomomusiikki. Sen ohittaa vain FFIX:n Battle 2. Nopea rytmi, raskaus ja vaihteleva melodia Uematsun tyyliin yhdistettynä ovat luoneet oikean mestariteoksen! Still More Fighting on musiikkia minun makuuni.

Levyllä on myös paljon ns. ?huonoja? kappaleita, jotka kyllä sopivat peliin, mutta irrallaan kuunneltuina kuulostavat lähinnä järjettömiltä, esimerkkinä tästä Oppressed People.

Toisessa levyssä on 20 kappaletta, joista edukseen erottuvat Waltz de Chocobo, Electric de Chocobo, Cinco de Chocobo, Rufus?s Welcoming Ceremony, J-E-N-O-V-A, Costa del Sol sekä Cait Sith?s Theme.

Waltz de Chocobo, Electric de Chocobo ja Cinco de Chocobo ovat kolme jo nimeltään chocoboihin liittyvää kappaletta. Ne ovat rytmikkäitä ja tunnelmaltaan hilpeitä. Waltz de Chocobo on musiikki tanssiin, jonka chocobot esittävät farmin aitauksessa. Electric de Chocobo taas kuuluu chocobo-tappelun aikana. Cinco de Chocobo soi, kun ratsastat maailmankartalla chocobon selässä.

J-E-N-O-V-A on Jenovaa vastaan taisteltaessa esiintyvä musiikki, eräänlainen erikois-pomomusiikki. Se luo ympärilleen salaperäisen tunnelman, joka johtuu konemusiikin ja oikeiden instrumenttien mielenkiintoisesta risteytyksestä. Tempo on nopea ja rytmi mukaansatempaava.

Costa del Sol on jossain määrin latinotyylinen ja rento kappale, joka esiintyy pelissä Costa del Sol-aurinkokaupungissa. Tätä kuunnellessa tekisi mieli ripustaa aivot naulaan ja lähteä rannalle ruskettumaan.

Cait Sith?s Theme on tietyllä tapaa Costa del Solin kaltainen kappale. Se haiskahtaa myös epäilyttävästi bluesilta ja saa sormet napsumaan musiikin mukana.

Toisen levyn huonointa antia olivat Traitor's Burden ja Mining Town.

Kolmas levy koostuu 23:sta kappaleesta, joista mieleen jäävät Descendant of the Ninja, Those Chosen by the Planet, The Nightmare?s Beginning, Stolen Materia, Racing Chocobos ? Place Your Bets, Fiddle de Chocobo, Debut sekä Aerith?s Theme.

Descendant of Ninja sekä Stolen Materia ovat molemman Yuffieen liittyviä kappaleita, siksi siis iloluontoisia. Nämä ?rallatukset? (jos niitä voi niin nimittää) ovat hyvinkin hilpeitä ja jäävät mieleen pyörimään. Se ei ole paha asia.

The Nightmare?s Beginning on salamyhkäinen kappale, jota ei mielellään kuuntele pimeällä. Musiikin kitarat luovat tunnelman, joka kaivaa mielen tumman violeteista sopukoista esiin kauheimmat painajaiset, mitä olet ikinä nähnyt. Ei todellakaan mikään kaunis kehtolauluksi, mutta omalla synkällä tavallaan koskettava.

Debut, siinäpä mielenkiintoinen kappale. En tiedä onko se hauska sen iloluontoisen tunnelman vuoksi, vaiko siihen liittyvän pelin kohdan takia. Hilpeää musiikkia joka tapauksessa.

Tämän kaikki FFVII:tä pelanneet muistavat varmasti. Aeris?'s Theme on koskettavin kaikista Final Fantasy VII:n kappaleista sen syvän tunnelatauksen vuoksi. Kappale soi mm. Aeriksen kuoleman jälkeen taistelussa Jenovaa vastaan. Ajoittain vieläkin se nostaa kyyneleet silmiini. Aeris?'s Theme on kaunis myös toteutukseltaan.

Kolmannelta levyltä nämä kappaleet eivät ansaitse enää uutta kuuntelua: Cid?s Theme ja Wutai.

Neljännessä CD:ssä on vain kahdeksantoista kappaletta, mutta pidän niistä kaikista. Kuitenkin erikoisherkkuja ovat seuraavaksi tarkemmin esitellyt kolme kappaletta.

The Birth of a God on tyyliltään hyvin rankka ja nopeatempoinen kappale, ensimmäisen loppuvihollisen taistelumusiikki. Sen rytmi on mukaansatempaava ja ajoittain vaihteleva. Yksi albumin helmistä.

Tämä kappale oli minulle yllätys, kiitos jälleen kerran MIDI-formaatillle. One-Winged Angel on toisen loppuvihollisen taistelumusiikki, tyyliltään hyvin klassinen, mutta rytmiltään nopea. Yllätys minulle oli, että kappaleeseen kuuluu laulua, ihan oikeilla latinankielisillä lyriikoilla. Tätä ei tietenkään PC-version MIDI-versiossa esiinny. Tämä on ehdottomasti tämän albumin paras biisi, ehkäpä juuri sen takia, että se on ainoa kappale jossa lauletaan.

Staff Roll on lopputekstien taustamusiikki, jossa on yhdistettynä neljä eri kappaletta, tyyleiltään kaikki hieman erilaisia. Osa kappaleista on rauhallisia ja osa vauhdikkaampia. Neljäs Staff Rollissa esiintyvä kappale on Final Fantasy -pelien perinteinen pääteema. Se esiintyy myös myöhemmissä Final Fantasyissa: Final Fantasy VIII:n Ending Themessä, jossa ko. kappale aloittaa lopputekstit, ja Final Fantasy IX:n lopputeksteissä heti Melodies of Lifen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan Final Fantasy VII Original Soundtrack on loistava kokonaisuus erityylisiä Uematsun töitä. Se antaa paremman kuvan Final Fantasy VII:stä kuin PC-pelissä esiintyvät MIDI-tiedostot.

Albumi sisälsi paljon myös normaaliin kuunteluun huonosti soveltuvia kappaleita. Ne kyllä toimivat pelissä, mutta siitä irrotettuina kuulostavat todella huonoilta. Albumin tasoa nosti neljäs levy, jossa sokerina pohjalla olivat One-Winged Angel ja Staff Roll.

Yleisarvosana : 9½

Tuure Puurunen, tuure_puurunen@hotmail.com

Huomautus: Tuure ei ole myymässä tätä soundtrackia, joten häneltä ei kannata edes kysyä. Suomessa myytävää FFVII OSTia etsivien kannattaa katsoa Myynnissä-sivulta tai kysyä Sami Elorannalta.

Toista mieltä?
Lähetä musiikkiosastolle arvostelu sähköpostilla tai foorumeilla!