Soundtrackin tiedot ja kansikuva
English summary

Arvostelu julkaistu ?.8.2002

Arvostelu:
Project Majestic Mix
A Tribute to Nobuo Uematsu - Silver Edition
www.majesticmix.com

Hopeaa, mutta mitä hopeaa

Project Majestic Mix alkoi tuottaja Stephen Kennedyn vuoden 1997 lopulla saamasta ideasta luoda uudenlainen, erilainen uudelleensovitusjulkaisu ja -albumi kunnianosoitukseksi pelimusiikin tunnetuimmalle säveltäjälle, Nobuo Uematsulle. Monien vaiheiden kautta projekti lähti hitaasti käyntiin, eteni, ja yli neljä vuotta myöhemmin oli lopulta valmis julkaistavaksi. Sitä ennen Kennedyn täytyi ratkaista lisensointiongelmat, rahoitus, organisoida projekti, johon vaikutti lopulta reilusti yli tuhat pelimusiikin fania, säveltäjät ja musiikintekijät, lahjoittajat, ja kaikki jotka tahtoivat osallistua keskusteluun ja päätöksiin projektista. Lahjoittajat saivat ratkaisevasta tuestaan kiitokseksi oikeuden ostaa hyvin rajoitetuttuna painoksena julkaistun Gold Edition -julkaisun KFSS Studiosin ensimmäisestä Project Majestic Mix -julkaisusta: A Tribute to Nobuo Uematsu. Jo ennen tämän kultaversion valmistumista julkaistiin yhden CD:n Silver Edition, jota on saanut joiltakin netissä toimivilta pelimusiikkiliikkeiltä, kuten Animenationilta. Koska 3000:n kappaleen Hopeaversio on laajemmin saatavissa, tein PMM Gold -arvostelustani uudelleensovituksen Silver Editionia varten.

Silver Edition tulee tavallisen DVD-kotelon mallisessa kotelossa, jossa on etukannessa albumin järjestysnumero 3000:n kappaleen painoksesta. CD-levyn lisäksi kotelossa on 20-sivuinen tyylikäs ja siisti vihkonen, joka sisältää paljon kiinnostavaa tekstiä projektin luomisesta, muusikkojen henkilökohtaisia kommentteja sovittamistaan kappaleista, ja listan kaikista hanketta tukeneista, mukaanlukien kaikki 1298 lahjoittajaa.

Kultasetissä on kaksi kertaa niin paljon musiikkia kuin laajempaan levitykseen julkaistussa hopeasetissä (Silver Edition, jonka 3000 kappaleen painosta on yhä saatavilla mm. Animenationista). Kahdesta CD:stä ensimmäinen on selvästi parempi kuin toinen, jolle on heitetty muutama kokeilevampi ja muutama vähemmän viimeistelty kappale, mutta kokonaisuudessaan kahden CD:n setti on huippukohdissaan jopa parempi kuin osasin odottaa, ja muutoinkin hyvää laatua.

Mustin on tullut jo Overclocked Remixissä tunnetuksi pettämättömästä musiikillisesta taidostaan ja omalaatuisista ratkaisuistaan. Tätä samaa linjaa jatkaa ensimmäisen CD:n vauhdikas ja laadukas aloituskappale Prelude, joka vääntää Uematsun perinteiset Preluden ja Prologuen uuteen uskoon mahtavassa erilaisten tyylien muhennoksessa. Kappale alkaa viattomasti laadukkaalla Preludia maistelevalla orkestroinnilla, ja odotin pääseväni nauttimaan tästä sovituksesta kokonaisen viisi minuuttia. Mustin vetääkin yhtäkkiä maton alta ja kappale lähtee musiikilliselle vuoristoradalle, joka muuttuu ja yllättää kuulijan jatkuvasti: jotain vähän hiphopahtavaa, torvisoittokunta, lisää orkestraalista, industrialia, vähän jazzia... Ja koko sotku kuulostaa upealta, mikä on oiva todiste Mustin kyvykkyydestä.

Erinomaisen aloituksen jälkeen seuraavat kaksi kappaletta ovat vaisumpia tapauksia. JAXXin ja Ailseanin Final Fantasy I Main Theme on sovitettu rämiseväksi punkrokiksi, jonka yksitoikkoinen alkupuoli ei vain tartu. Kappale alkaa kuulostaa hyvältä vasta jälkimmäisessä, hitaassa puoliskossaan. Town Final Fantasy II:sta on Dale Northin yhteensovitus pelin kaupunkikappaleesta ja Love Will Grow -albumin nimikkokappaleesta, joka on alunperin uudelleensovitus pelin lopputeemasta. Kappale on vaisu, hieman Love Will Grow'ta popahtavampi hempeä syntetisaattori-orkestrointi. Kaupunkiteema ei tule raidalla esiin ollenkaan niin vahvasti kuin Love Will Grow, jonka varjoon tämä versio vokaalittomana jää. Loppupuolen sähkökitara auttaa kappaletta hieman, mutta muuten tämä versio lienee hyvää kuunneltavaa vain, jos ei ole kuullut tuota alkuperäistä uudelleensovitusta.

Chris Tiltonin Battle with Gilgamesh iskee melkein niin lujaa kuin Gimesh-sovitukselta (sic) saattaa odottaakin. Alkuperäiselle aluksi varsin uskollisesta sovituksesta poimin pienenä miellyttävänä yksityiskohtana "säpälöivän" samplen. Kahden minuutin jälkeen raita hidastaa vauhtia ottaakseen vähän raskaampaa otetta, kunnes lopulta palataan alkuperäiseen tyyliin hanszimmermäisen mahtipontisen sankarifiilistelyn kautta. Varsin hyvä sovitus, joka kenties jää ainakin myöhemmillä kuuntelukerroilla seuraavan raidan varjoon.

Within the Giantin lopullisessa versiossa Stephen Kennedy näyttää omat taitonsa huikeassa tekno-industrial-elektronika-sovituksessa Final Fantasy IV:n alunperinkin hienosta kappaleesta, jota monet pitävät Stephenin mukaan Uematsun ensimmäisenä teknokappaleena. Melkein 200 miestyötuntia (!) vaatinut kahdeksanminuuttinen värisyttää kuuntelijaa ja synnyttää väistämättä huikeita mielikuvia Bab-ilin jättiläisen valtavasta koneistosta, joka lähtee liikkeelle ja käy tämän kappaleen tahtiin. Hyvin monipuolisessa kappaleessa erinomaiset ratkaisut seuraavat toisiaan, kuten riipaisevan upea sello ennen ja jälkeen kahden minuutin, ja raskaat industrial-samplet yhdessä haikean taustaäänen kanssa neljän minuutin jälkeen. Tämä kappale on musiikkia Mahtavimmillaan, ja Kennedy, Kevin Baker ja Mustin ansaitsevat suuret kiitokset jo tämän luomuksen saattamisesta maailmaan.

Jonathan Geerin etnisvaikutteisessa drum and bass -elektronikasovituksessa Elia, Maiden of Water outo vokaalisample vie suurimman huomion, ja tekee muutoin kohtuullisesta kappaleesta hyvän. Kappale 7 ensimmäisellä levyllä, Coast of the Sun, on The OneUp Mushroomsien täysin livenä esittämä rento jammaileva jazzahtava sovitus FFVII:n Costa del Solista, ja toimii hienosti.

Anxious Heartissa levyn laatu valitettavasti laskee. Jan Van Valburgin ja Kennedyn teknodancevääntö FFVII:n alakuloisesta alkuperäissävellyksestä kärsii mielestäni etenkin yksitoikkoisesta matalasta bassojumputuksesta, jonka musiikillista viehätystä en vain tajua. Onneksi kappale 9, Cayenne, on aivan toista maata. Kennedy aloittaa dramaattisen kappaleensa voimakkaan haikealla ja suruisalla pianolla, jonka taustalla kuuluu myrskyn ääniä. Voimakkaasta piano-osuudesta on vaikeampi poimia alkuperäistä Cyanin teemaa kuin sitä seuraavasta ylväästä, suorastaan riemukkaasta täyteen loistoon räjähtävästä orkestraalisesta sovituksesta, jonka jälkeen kappale palaa pianoon päätöstä varten. Kennedy käsittelee Cyanin teemaa varsin taidokkaasti, ja Uematsun alkuperäistä sävellystä ihailevat tuskin pettyvät tähän laadukkaaseen sovitukseen.

Kun Stephen Kennedy aloitti projektinsa, Final Fantasy VIII:kaan ei ollut vielä julkaistu, mutta vuosien kuluessa kasvava PMM-tiimi sai yhä lisää materiaalia uudelleensovituksia varten. Kymmenes kappale korostaa alkuperäisen Seymour's Themen synkkyyttä ja vierautta. Mustinin sovitus on laadukas, mutta pahaenteinen ja hidas kappale ei oikein pure ainakaan minuun. Seuraavalta kappaleelta olisin kuitenkin odottanut paljon parempaa, sillä se on sovitus Final Fantasy VIII:n erinomaisesta (The) Man with the Machine Gunista. Valitettavasti danceteknomies Valburg ei ole tehnyt kappaleelle paljoakaan muuta kuin heittänyt sen päälle yksitoikkoisen bassojumputuksen. Sanalla sanoen, pettymys.

Mike "McVaffe" Vafeasin Sealed Door, Belthasarin teema, onkin sitten maukkaampaa teknoa, kuten miehen maineen perusteella voi odottaakin. Nobuo Uematsun sävellys Chrono Triggeristä esiintyy edukseen myös McVaffen käsittelyssä Valburgin jumputuksia monipuolisemman beattikuvion ohessa, jossa niitä matalimpia bassopumppauksia ei esiinny.

Gun Hazard / Front Mission -sovitukseen Sentinel Dale North luo tiiviin elokuvamaisen taistelutunnelman jyhkeällä orkestroinnilla ja taustalla kuuluvilla moninaisilla taistelun äänillä. Kappaleen kuluessa kuullaan niin radiokomentoja kuin tulitusta ja sotilassaappaiden kopinaakin. Sentinel on jälleen yksi PMM-sovitus, jota on upea kuunnella. Alkuperäisessä You're Not Alonessa Final Fantasy IX:stä taas pidin eritoten sen tarkoituksellisen keinotekoisista syntetisaattoriäänistä, joka heikentää Sean "Ailsean" Stonen ja Dale Northin pääosin akustisella ja sähkökitaralla esitetyn sovituksen viehätystä minun osaltani. Ensimmäinen CD päättyykin hieman laskutunnelmissa, kun Ailseanin versio Preludista jää selvästi jälkeen levyn aloittaneesta Mustinin Preludi-Prologi-sekoituksesta.

Disc II:n ensimmäinen kappale on Vivi's Theme, joka on varsin mainio sovitus lukuunottamatta kappaleen alkuun ja loppuun liimattuja yleisön suosionosoituksia, jotka ovat etenkin kappaleen alussa yli puolen minuutin pituisena ikäviä. Kennedyn sovitus ei poikkea paljon alkuperäisen kappaleen tyylistä ja kulusta, mutta instrumenttien käyttö on paljon monipuolisempaa ja käytetyt samplet ovat parempia kuin Final Fantasy IX:n alkuperäiskappaleen. Kappale on syvempi ja dramaattisempi, ja säilyttää alkuperäisen kappaleen metkan ilmeen loppuhuipentumaan asti.

Forever Rachelissa Chris Tilton ei onneksi lähde hempeilemään ylitsevuotavasti, vaan tekee orkestraalisesta sovituksestaan dramaattisen version yhdestä Nobuon pidetyimmistä kappaleista. Vaikka en itse kuulu alkuperäissävellyksen ihailijoihin, Tiltonin alkuperäiselle sävellykselle varsin uskollinen sovitus voittaa minut puolelleen mahtipontisella dramaattisuudellaan. Forever Rachelissa oli alunperin tarkoitus olla laulua, mutta tekijänoikeusseikkojen vuoksi siitä täytyi siis tehdä vokaaliton versio. En tiedä, millainen vokaaliversio olisi ollut, mutta kappale esiintyy selvästi edukseen näinkin.

Disc II:lla on kaksi Randy Brownin sovitusta, joista vähemmän miellyttävä on Cait-Sith's Theme Final Fantasy VII:stä. Katin teema oli ärsyttävä jo alkuperäisenä, ja tämä versio taitaa onnistua pistämään siitä vielä pahemmaksi. Se on scat-tyyliin tehty, epämiellyttävällä miesäänellä äännelaulettua jazzin kuuloista musiikkia, jonka taustalla on jonkin verran kevyttä instrumentaatiota, kunnes saxofoninkuuloinen soitin tulee mukaan teeman svengaavammassa osassa. Tätä kappaletta ei halua kuunnella uudestaan.

Kuten totesin ensimmäisessä PMM-artikkelissani, Balamb GARDEN (silloin Balamb Garden Unplugged) muistuttaa Fithos Lusec Wecos Vinosec -levyn Fisherman's Horizonia, paitsi että kokonaan Stephenin itsensä esittämä kappale on yksinkertaisempi, ilman orkestraalista dramaattisuuta. Kappaleen melodian hyräilevä mieskuoro on siis kokonaan Stephenin itsensä tekemä, ja hän myös soittaa kitaraa. Rauhallinen, tyyni kappale kuulostaa miellyttävältä.

Final Fantasy IV Main Theme on Stephen Kennedyn aivan ensimmäinen uudelleensovitus, jonka hän teki albumia varten vanhalla KORG-syntetisaattorilla aloittaessaan PMM-hankkeen vuonna 1997. Vihkosessa Kennedy mainitsee, että kappaleesta huomaa, kuinka paljon hän on kehittynyt, mutta kappaleessa itsessäänkin on raakaa viehätystä, jonka vuoksi on erittäin hyvä, että sovitus otettiin mukaan Gold Editioniin. Alun säröilevä jyrinä kuulostaa erinomaiselta, ja alkuperäinen teema on kudottu kappaleessa hienosti uuteen kuosiin: Nobuon SNES-versiota alakuloisempi tunnelma sopii tähän tekno-elektronikasovitukseen oikein hyvin.

Kappale 6, One-Winged Angel, on jo alkuperäisversionkin puolesta hienoa musiikkia. Tässä versiossa ei kuulla ollenkaan pahaenteistä, lyhyitä latinankielisiä lauseita hokevaa kuoroa, ja Randy Brown hakeekin syntetisaattoriorkestroidun kappaleen voiman ja pahansuopuuden soittimista, äkäisistä ja pisteliäistä selloista, viuluista ja muista jousisoittimista, terävistä kastanjeteistä, välillä taustalla ulvovista torvista, voimakkaasta rummunpäristyksestä, kellojen kalkkeesta ja kilinästä, ja tietenkin uruista. Lisäksi taustalla on muutamassa kohtaa mahdollisesti syntetisoitua ääntölaulua, raskaasti huokaavalta mieskuorolta kuulostava ja aavemaisesti huokailevalta naiskuorolta kuulostavat äänet. Kaiken kaikkiaan uudelleensovitus itsessään on erinomainen, mutta valitettavasti kappaletta kiusaa pieni viimeistelemättömyys: en usko, että alussa taustalla oleva suhina on taiteellinen ratkaisu, ja joissakin sampleissa äänenlaatu on heikoimpi kuin useissa muissa kappaleissa levyillä. Tämä kappale olisi ansainnut enemmän huomiota viimeistelyssä ja masteroinnissa.

Within the Giant (remix) on Stephenin ensimmäinen versio kappaleesta. Tämän yksinkertaisella eJay-sekvensseriohjelmalla tehdyn kappaleen demo oli yksi niistä kappaleista, jotka vakuuttivat minut osallistumaan Project Majestic Mixin tukemiseen. Vaikka tämä sovitus jääkin auttamatta kauas Disc I:n kokonaan uudelleen tehdystä, paljon kehittyneemmästä versiosta, tämä myös on laadukas kappale, joka ansaitsee olla levyllä. Enemmän perusteknoa edustava sovitus muistuttaa enemmän Nobuo alkuperäistä sävellystä kuin ensimmäisen levyn musiikillinen jättiläinen. Viiden minuutin jälkeen tulevat huilulirutukset kuulostavat kappaleessa huvittavilta, mutta eivät ollenkaan huonoilta.

Rydiassa Matt Stofferahn on omien sanojensa mukaan pyrkinyt kuvaamaan Rydian kehitystä pelin (FFIV) aikana. Kappale alkaakin lapsekkaan lempeänä, nousee sitten yksinkertaisen dramaattisesti nuoruuden kukkeuteen ja tulee sitten monimutkaisemmaksi, kun Stofferahn ottaa yhteensovitukseensa mukaan Rydiaan olennaisesti FFIV:ssä liittyvän kappaleen The Land of Summons (Illusionary World japanilaisella FFIV-soundtrackilla). Viimeistä osuutta varten kappale käy suorastaan mahtipontiseksi, kuvaten Rydian sankaruutta, jota seuraa lyhyt loppulievennys. Hyvä sävellys, jossa pidin erityisesti The Land of Summons -osasta.

Compression of Time yllätti minut erittäin positiivisesti, koska olin alunperin kuullut kappaleesta Jan Van Valburgin dancejumputusdemon. Tämän sovituksen on kuitenkin tehnyt Stephen Kennedy erään yön myöhäisinä tunteina. Valburgin versiota ei otettu levylle tekijänoikeudellisten seikkojen vuoksi, koska siinä oli pelistä suoraan nauhoitettua materiaalia. Ja niinpä Kennedy pääsi jälleen näyttämään taitonsa, onneksi. Kappaleen aloittaa ja siinä esiintyy myöhemminkin voimakas "zom, zom, zom" -hyräily, joka tukee sovituksessa Nobuon jo alkujaankin upeaa kappaletta Final Fantasy VIII -soundtrackilta.

Jonathan Geerin alkuperäinen sovitus Elia, Maiden of Water (Instrumental) ei ole yhtä mieleenpainuva kuin ensimmäisen discin uudempi sovitus. Alunperin oikeilla jousisoittimilla esitettäväksi tarkoitettu syntetisaattoriorkestrointi on lähempänä alkuperäistä Elia, Maiden of Wateria Final Fantasy III:sta, kenties jonkin verran haitakseenkin. Alakuloinen sävellys lipuu hiljakseen ohitse, joskin joitakin kiinnostavia kohtia on saatu mukaan, kuten pieni viriäminen kolmen minuutin kohdalla.

Eternal Wind alkaa varsin keskinkertaisena dancejumputteluna, mutta jos kappaleen antaa mennä kahden minuutin yli, niin voikin ruveta jo nauttimaan kumimaisesta syntetisaattoriäänestä, ja sen jälkeen jatkuva kappaleen yksinkertainen perusosakaan ei tunnu enää niin tympäännyttävältä. Sovituksesta on alunperin jonkun Mister G:n käsialaa, ja lopullisen version on sovittanut ja esittänyt monista dance-remiksauksistaan tunnettu "FFMusicDJ", Haroon Piracha. Sitä saa mitä tilaa, mutta kyllä tämä vielä kohtuullinen kappale on.

Seuraavan kappaleen pitäisi vetäistä jalat alta, saada FFVI-fani kyyneliin (mahdollisesti sen kaatumisen seurauksena) ja toimia upeana päätöksenä aluksi uskomattomalta tuntuneen PMM-hankkeen ensimmäisellä julkaisulla. Chris Tiltonin Sovitus FFVI:n Ending Themestä onnistuukin melkein. Nobuon alkuperäinen yli 21 minuutin yhteensävellys herätti hämmästystä ja ihastusta Final Fantasy VI -soundtrackin huipentumana. Tämä sovitus syntetisaattorilla esitetty "orkestraalinen" sovitus ei muuta alkuperäisen kappaleen kovin paljoa lukuunottamatta "laadukkaampia" sampleja. Kappale kuitenkin menettää osan alkuperäisestä viehätyksestään tässä asussa jo hahmoteemojen aikana, ja toinen osa pettää pahasti: lopputekstien aikana soiva musiikki on jätetty kokonaan pois "tilarajoitusten vuoksi" (vaikka CD:lle olisikin mahtunut vielä ainakin joitakin minuutteja enemmän musiikkia...) Sovitus etenee hahmoteemojen ja ilmalaivapaon jälkeen suoraan finaaliin. Valitettavasti tämä PMM-sovitus ei siis tarjoa paljon uutta alkuperäiseen, ja jää sen varjoon. Onhan kappale hyvä, mutta sen olisi odottanut olevan erinomainen.

FFVI:n Ending Theme ei toimi myöskään laadukkaana loppuhuipentumana CD:lle, sillä sen jälkeen on jostain kumman syystä laitettu Jan Van Valburgin turha Forever Rachel (remix), ja tämän arvostelun aikana on varmaan jo tullut selväksi mielipiteeni Valburgin dance-remiksauksia kohtaan.

Kaiken kaikkiaan kahden CD:n setti on kuitenkin erittäin palkitseva kuuntelukokemus, jolla on paljon erinomaisia ja paljon hyviä uudelleensovituksia. Monet erilaiset tyylit tekevät setistä hieman epäyhtenäisen, mutta vain hieman, ja tuo epäyhtenäisyys enemmän kuin korvautuu monipuolisuudessa. Gold Editionia on nyttemmin varsin vaikea saada, jos ei ollut niiden onnekkaiden joukossa, jotka ehtivät lahjoittaa ennen maaliskuun 2002 loppua. Julkaisun harvinaisuus ja laatu ovat saaneet pelimusiikkiharrastajat tarjoamaan Gold Editionista eBayssa jopa satoja dollareita, ja useat setit ovat menneet avattuinakin noin 150 dollarin hintaan. Ei siis ole yllättävää, että muutamia kappaleita Gold Editionia onkin löytynyt eBaysta näin pian sen julkaisun jälkeen.

- Sami Eloranta, makomist@yahoo.com

English summary: Worth its weight in gold

After four years in the making, Project Majestic Mix is finally here. Was it worth waiting, donating, and buying? You betcha. The two CD Gold Edition set is overall a very rewarding listening experience, with highlights like Mustin's eccentric Prelude-Prologue mix and Kennedy's Majestic Within the Giant. There's a bit too much basic dance techno, and not every single track pleases yours truly, but with so many great and excellent tracks, it doesn't matter.

Toista mieltä?
Lähetä musiikkiosastolle arvostelu sähköpostilla tai foorumeilla!